HULI & OIKKU & VÄLKKY

Uusi osoite

2011-09-19T13:12:00.002+03:00

Meidän uusi osoite on www.hulioikkuvalkky-ninni.blogspot.com
Säätelin vähän niin onnistuin mokaamaan meidän vanhan osoitteen.

Tokoa ja agia takana

2011-06-20T14:00:00.002+03:00

Kesäkuun puolessa välissä käytiin Pieksämäellä tokokisoissa. Ja ei taas mennyt ihan putkee.

P-makuu: 10 Tuomari mainitsi että liian myöhään annan käskyn.

Seuraaminen: 7½ Ihan järkyttävää. Ei taas yhtään tuntunut hyvältä. Aloituksiin pitää saada joku systeemi kehitettyä että lähtee mukaan hyvin ja intensiivisesti.

Maahan meno: 9 Ihan ok. Nopeammin saisi tippua.

Luoksetulo: 5 Läpi tuli että heilahti =)

Seisominen: 0 Hiippaili perään aika paljon. Ei ollut yhtään terävä pysähtyminen. Minne lie kadonnut.

Nouto: 0 Pysyi sivulla ja lähti vasta käskyn saatuaan mutta juoksi ohi kapulan ja kehästä pihalle. Mutta posiitivistä, ei varastanut =)

Kaukot: 5 Liikkui eteenpäin ja tokaan istumiseen tarvitsi kaksi käskyä.

Estehyppy: 9 Ok. Pikkuisen vino p-asento.

Kokonaisvaikutelma: 8½

Yhteensä 119½ pistettä ja AVO 3

Mutta eikun reeniä alle ja taas paremmalla osaamisella kohti uusia kisoja.

Heinäkuun ekana viikonloppuna oltiin Kokkolassa KLAGissa kisaamassa 5 starttia. Tuolta tuloksina 4 hyllyä ja yksi 5 tulos. En muista enää miten kaikki radat meni mutta osasta on jotain jäänyt muistiin. Yhdellä radalla jäin liikaa taakse kepeillä josta en enää onnistunut pelastamaan tilannetta. Kepeillä kävi mielessä että hyllyhän tästä tulee kun en kerkiä oikeeseen kohtaan ja niin sieltä tulikin. Kyllä tää pääkoppa on tosi ihana. No tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.

Yhdellä radalla hyllytin meidät kolmannella viimeisellä esteellä. Blondi kun ei älyä ottaa sitä pientä askelta taaksepäin ja vetää sitä koiraa. Pitää jäädä paikalleen kökkimään ja ihmettelemään. No se rata tehtiin siihen asti nollana.

Hypäriltä tuli se ainut vitos tulos ja sekin riman pudotuksesta. En tiiä minkä takia rima tippui. Saatoin ehkä vedättää liikaa...
Oikku oli hieman hitaanlainen. Kerkesin paljon tekemään radalla asioita mitä mietin rataan tutustumisessa että ehdinkö. Vaikka tulosrintama ei näytä ruusuiselta niin hyvin pidettiin schapejen mainetta yllä ja Puupartalaiset tuli kyllä esille. Kuuluttaja kyselikin että mistä tällaisia koiria tulee. Ja veikkaili että taitaa tulla uusi "muotirotu" agilityyn =) Ensi vuonna uudestaan. Nyt on mökkikin varattu ja majoitus on taas hiukan helpompaa. Jospa myö saataisiin aikaiseksi jopa niitä nolliakin =)

Paimentelemassa ollaan käyty milloin ollaan päästy. Helteet ovat vähän sotkeneet nyt sitä hommaa. Harmillista vain kun kisatkin kolkuttelevat jo kohta ovilla. Ja paljon pitäisi vielä tehdä töitä sen eteen.

Hulin pentusia on syntynyt. Sohvi synnytti 7 kipaletta ja Yaya yhden ainokaisen. Mielenkiinnolla saa taas seurata pentusten kehittymistä ja kasvamista. Ja kauhea pentukuume iskee tuollaisista. Mutta jos sen pennun saisi jossakin vaiheessa. Olisi taas uusi koira mikä pilata =)

Kesä on tullut

2011-06-02T13:08:00.002+03:00

Mistä tietää että kesä on tullut? No tietysti siitä, että paimennukset ovat alkaneet =)
Toukokuussa alkoi paimennukset ja kyllä tuo eläin muistaa mitä ovat lampaat. Tämän kesän tavoitteena on saada poispäin ajo kuntoon mikä on todella vaikeaa meikäläiselle. Kun ei osaa lukea sitä laumaa niin ei osaa. Pätkittäin saadaan hyvää ajoa mutta sitten mie sotken sen... Meidän suunta käskyt meni uusiksi. Vasen on vasen mut oikea puoli pitää muuttaa koska on niin lähellä Oikku nimeä. Meillä on sitten ruottalaisten oikea-sana käytössä ja voi maailma miten se on vaikea muistaa.
Oltiin schapejen paimennusleirillä myös mukana toissa viikonloppuna. Oikun kanssa metässä ollessa huomasin, että niitä mehtäreenejä kaivataan myös. Koiralla oli tavallaan kadonnut lauman hahmottamissilmä ja ootteli vaan, että milloin tulee käskyä mitä tehdä. Ei oikein oma-aloitteisesti lähtenyt työskentelemään. Iltapäivää kohden rupesi sitten jo pikkuisen löytymään sitä asennetta mitä kaipasin. Hitaasti hyvää tulee.

Agilityn saralla on ollut pientä taukoa. Kuopion kisat jäi väliin kun Oikku satutti oikean lavan viikko ennen kisoja. Meidän pihalla ylä- ja alapihan erottaa kivimuuri. Reenattiin keppejä, jotka sijaitsevat siis alapihalla, ja mie olin palkan kanssa yläpihalla. Koira lähti tulemaan keppien jälkeen palkalle ylös ja nähtävästi tuli pieni laskuvirhe ja pamautti täydellä vauhdilla oikea lapa edellä kivimuuriin. Olin aivan varma että, nyt on etupää entinen, koira huusi kuin hyeena ja oikea jalka heilui hervottomasti ilmassa. Mutta onneksi ei sattunut vakavaa, etupää oli turvoksissa rinnan ja kainalon alta ja jonkun verran on nähtävästi keventänyt koska, alaselkä oli myös jumissa. Keventämistä en huomannut mutta fyssari sanoi, että sen huomaa vasta kunnolla kun katsoo videolta hidastettuna. Mutta koirassa ei näkynyt mitenkään että sillä olisi joku paikka kipeänä. Mikä on vähän harmillista.

Huli viettää mukavia eläkepäiviä ja nauttii elämästä. Hulin morsmaikut ovat tiineenä ja jos kaikki menee hyvin kummallakin, niin tulee kesäpentusia. Hulin kanssa tehdään vain mielen virkistykseksi kaikkea kivaa. Kaukoissa Huli on kyllä aika proo. Hulille en oo sen kummemmin kaukoja opettanut niin sillä on kyllä hyvät asennonvaihdot ja kaikki vaihdot tarjoaa taaksepäin. Toisin kuin Oikku.

Tokokisoihin Oikun kanssa ei olla keretty osallistumaan. Ja ei kyllä yhtään mieli tee osallistuakkaan ennenkuin ne kaukot ovat kondiksessa. Sekä luoksetulon stoppi. Kaukoissa se eteenpäin loikkkimminen on ihan järkyttävää. Jos ne ajan kanssa korjaantuisivat =) Ja stopissa sillä ei ole vielä ajatustakaan pysähtymisestä. Mut jos myö jossakin vaiheessa käytäisiin se AVO.

Palaillaan!

Pääsiäisen kisat

2011-05-02T21:05:00.003+03:00

Olipahan taas agikisat... Pohjalla ollaan mutta kait se aurinkokin jossakin vaiheessa risukasaankin paistaa.
Perjantaina aloitettiin urakka. Kaikilta neljältä radalta hylly. Eka rata oli huono, sekä ohjauksellisesti ja kyllä saa koirakin katsoa peiliin, varsinkin kontaktien osalta. Puomilla ei mitään ongelmaa mutta A loiskautettiin aika hyvin. Eka radalla pöytä oli meidän kompastus kivi. Se on mahdotonta pysyä se yksi 5 sekunttia paikallaan, saati se jarruttaminen ennen pöytää. Sen jälkeen pakka sekosi meikältä ja mentiin todella heikoilla jäillä. Niin, ja Oikku karkasi lähdöstä mitä se EI ole pitkään aikaan tehnyt.
Toinen rata oli paljon parempi. Lähdin liikenteeseen Anskun tsemppauksesta ns. "natsiasenteella" eli rataa tehdään yhdessä ja sillä sipuli. Saatiin tehtyä rata yhdessä ja antoi taas toivoa seuraavalle päivälle. En enää muista missä hyllytettiin.

Lauantaina kisat alkoi meidän osalta vasta illalla. Yritin saada omaa pääkoppaa siihen kisafiilikseen mutta aika huonolla menestyksellä. Teemana taas yhden kerran se yhteinen rata ja koiran vienti radalle. Meillä kun on pikkuisen ongelmana tuo kiihtyminen. Koira on radan reunalla ihan rauhallinen, ei hauku eikä sillä tavalla kerää kierroksia mitä siellä joskus näkee. Pystyy tekemään tosi hienoa tottista ihan radan vieressä mutta... Radalla ne kierrokset vaan näkyy. Josta sitten osittain johtuu nämä meidän ohjausongelmat.
Nyt oli ihan oikeasti aika vaikeat ykkösen radat. Koira joka vähänkin irtoaa ja hakee oma-aloitteisesti esteitä niin oli kyllä tuhoon tuomittu näillä radoilla. Tosi pahoja kulmia ja pieniä hyppyvälejä. Jos lähdit linjaamaan niin sitten olit myöhässä jatkon suhteen. Ei ollut yhtään meidän ratoja.
Mutta näillä radoilla lopetettiin heti kesken kun koira rupesi omiaan tekemään. Koira maahan ja seuraamisella pois radalta. Oli vähän Oikku ihmeessään että mitä kummaa ; ) Jos tällä konstilla saataisiin jonkin näköistä tolkkua siihen että kaikki hauska loppuu kesken jos tekee yksinään rataa.
No Kuopioon suunnistetaan seuraavan kerran ja katsotaan mitä sieltä on tuleman.

Tokoa ollaan reenattu. Väliin ollaan otettu ylempien luokkien liikkeitä jotta reenaaminen olisi vähän monipuolisempaa eikä vaan tylsää AVOn reenausta. Metalli pysyy aika hyvin nyt suussa ilman lonksuttelua mutta saisi olla vielä pitävämpi ote.
Kaukot ovat ihan kauheita. Loikkii eteenpäin kuin aropupu. Nyt kokeillaan eri variaatioita miten saisi pysymään vaihdot paikallaan. Toivottavasti jollakin konstilla saisi pysymään.

Niin, ja kävihän Hulin luona morsmaikku, Sohvi <3 Nyt odotellaan tuleeko tulosta. Jännitystä ilmassa =)

Muutama kuva Turun viikonlopulta

2011-04-21T23:21:00.010+03:00

Kiitos Sannalle ihanista kuvista=)

Turussa taas käyty

2011-04-17T18:19:00.008+03:00

Mistähän sitä aloittaisi... Maaliskuun lopussa oli agikisat Kuopiossa. Tuloksina 2 hyllyä ja joku yliaikainen tulos. Radat oli ihan ok mutta jotenkin ei vaan taas lähtenyt.

Ennen ekaa rataa koira oli muissa maailmoissa, en tiiä miksi... Jäi kontakteille jumimaan mitä ei ole ikinä tehnyt. Puomin alastulolla nuuhki maata ja näytti siltä että etsii makupaloja. Kisakentältä kyllä löytyi makupaloja mutta koiran ei kuulu jäädä niitä sieltä etsimään ja syömään.

Toinen rata oli vanhaa Oikkua. Vauhtia taas oli liikaakin ja puomilta tuli ilman lupaa läpi joten, palautin koiran takaisin ja siitä hylly. Ohjaus oli taas sieltä sun täältä.

Hyppyradalta saatiin yliaikainen tulos. Kaarrokset oli kyllä sitä luokkaa että huhhuh... Joka kohdassa olin liian myöhässä joten en saanut hyviä hyppykulmia koiralle jonka takia loiskautti hypyt liian pitkiksi.

Nyt pääsiäisenä startataan taas ja katsotaan saadaanko tulosta aikaiseksi.

Huhtikuun alussa oltiin Turussa Janitan koulutuksessa. Joka oli taas yhden kerran tosi antoisa. Nyt oli mukava mennä rataa kun koira "osaa" kaikki esteet joten pystyi hyvin kokeilemaan eri ohjausvariaatioita.

Ensimmäistä kertaa päästiin yli kymmenen estettä kun joka kerta ollaan päästy vain about 3 ja siihen sitten jumimaan. Nyt jotenkin avautui ja iskostui selkärankaan että koira käännetään ennen hyppyä. Joo, tiedetään että on ollut puhetta aiemminkin asiasta mutta nyt sen hokasin ihan kunnolla. Blondilla näköjään vie nämä oppimiset vähän pidempään. No diagnosoitiinhan miulle NUDE eli nuoruusiän dementtia =) Ja miten pienillä kaarroksilla Oikku meni kun olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kyllä se on kumma juttu ; ) Nyt sitten tulevana viikonloppuna yritetään soveltaa Janitan oppeja taas yhden kerran sinne radalle.

Niin, ja ennen viikonlopun koulutusta, oltiin perjantaina tokoilemassa schapeporukan kanssa. Myö tehtiin "kisat" jotka meni ihan kohtalaisen hyvin =) Mutta hauskaa oli tokoilla.

Kiitos vielä Anskulle ja Markolle majoituksesta!

Viime viikon sunnuntaina käytiin korkkaamassa ekat AVOn kisat.

P-makuu: 10. Pientä levottomuutta. Omasta mielestäni saisi olla hieman levollisemman oloinen.

Seuraaminen: 8½. Kaikki pa:t otti. Välillä hajosi mutta ei pahasti, koko ajan kuitenkin piti kontaktia vaikka seurasi liian kaukana.

Liikkestä m-meno: 8. Hyvin meni maahan ja pysyi mutta toisella käskyllä vasta nousi istumaan.

Luoksetulo: 5. Läpi tuli ja lujaa =)

Liikkestä seisominen: 8. Hyvin pysähtyi mutta toisella käskyllä nousi istumaan.

Nouto: 0. Varasti kapulalle ennen kaskyä. Tuomarikin sanoi, että kymppi olisi tullut noudosta. Laukalla lähti, hyvin nappasi kapulan, ei leikkinyt ja laukalla suoraan perusasentoon. Kapulan naljausta ei ollut yhtään. Ja luovutukseen olin tosi tyytyväinen, ihan huippu luovutus!

Kaukot: 0. Hyvin nousi mutta toisen istu-käskyn jäi seisomaan. Mutta loikki eteenpäin sen 2,5 metriä ainakin. Kaukot menee kokonaan uusiksi.

Hyppy: 6½. Omasta mielestä käskyn saatuaan pientä viivettä liikkeelle lähdössä. Sitten hyppäsi tosi lähelle estettä joten otti osumaa esteeseen. Takaisin tullessa perusasento todella vino, koira melkein selän takana :O

Kokonaisvaikutelma:9. Tuomari sanoi, että tässä näkyy millaista tokon pitäisi olla, iloista ja hauskaa =) Tuumasi vielä että hyvä kun ohjaajakin jaksoi koko kokeen ajan nauraa.

Yhteensä pojoja tuli 116 ja 3-tulos.

Kokeesta jäi tosi hyvä mieli. Koira toimi koko ajan ja vire ei laskenut vaikka yhdessä vaiheessa tuntui että rupeaa ryytymään. Nyt hiotaan nuo pienet asiat kuntoon ja toukokuulle on jo katsottu seuraava AVOn kisa. Kyllä vaan tuon koiran kanssa on mukava tehdä hommia, joka kerta se on yhtä innokas ja jaksaa tehdä =)

Uusi vuosi korkattu

2011-03-11T14:35:00.005+02:00

On taas tämäkin jäänyt. Mitäs ihminen voi laiskuudelleen.

Helmikuun alussa päästiin eroon etukessistä joten reenit on yritetty nyt palauttamaan meidän ohjelmaan. Kisailemassakin on keretty käymään.

Tosiaan helmikuun lopulla korkattiin ekat kisat, piiiiiitkän tauon jälkeen. Mietin, että on hölmöä koiraa ilmoittaa kisoihin kun ei olla reenattu. Lauantaina oli kisat niin perjantaina kävin näyttämässä koiralle mitkä on kepit ja mitenkä siellä kontakti esteillä ollaankaan.

No, kisat meni odotetusti, 2x hylly, mutta eka rata oli todella hyvä. Oikku kuunteli ohjausta tosi hyvin. MUTTA se yksi pieni virhe ja hylly napsahti. Kulmassa oli hyppy ja sen jälkeen pussi, niin säästinpä sitten askeleita enkä ohjannut kunnolla hypylle vaan oletin että ottaahan koira sen hypyn. Mutta eipä ottanutkaan vaan kääntyi pussille niinkuin olin ohjaamassa. Eli tästä opin että ohjaan loppuun asti enkä oleta mitään mutta tämänkin pitäisi olla jo itsestään selvyys. Positiivista tuossa oli se että koira oli tosiaan kuulolla ja teki aivan oikein. Loppurata oli tosi hyvä. Malttoi ottaa kontaktit ja keppien pujottelu sekä hakeminen ihan superia. Muistin jopa hiljentää koiraa ennen keppejä =)

Toisella radalla kolmantena esteenä oli kepit ja tultiin pahasta kulmasta joten siinä paukaisi toiseen väliin. Ja sitten tuli se murheen kryyni radan puolessa välissä, keinu. Eka radalla otti tosi hyvin keinu, vauhdilla päähän ja lähti vasta luvan saatuaan. Mutta tällä radalla tehtiin ihan älytön lentokeinu. Oikulle keinu tuntui toimivan jonain lentoon lähdön alustana. Varmaan jos olisi ollut siivet niin ihan oikeasti olisi lentoon lähtenyt. No otettiin keinu uudestaan mutta sekin oli todella huono korjaus. Ei vieläkään suorittanut keinua sillä tavalla kuin olisin halunnut.

Kisoista jäi hyvä maku joten hyvillä mielin lähdin Lappeenrantaan kisaamaan.

Viikon aikana laitettiin keinu "kondikseen". Reenin lomassa puhuin isännälle et hyvä kun koira tulee vauhdilla loppuun mutta pitäisi sen älytä vähän edes hidastaa jossakin vaiheessa. No puupää mikä puupää.

Lappeenrannassa oli kolme starttia, kaksi agia ja yksi hyppy.
Eka rata tuntui tosi hyvältä tutustumisessa, ei liian helppo eikä liian vaikea. Mukavan sujuva.

Ekalta radalta tuli 5. Ja yllätys, yllätys taas saa katsoa peiliin. Tutustumisessa mietin, että kun oli putki, hyppy ja kepit niin hiljennän koiraa jo ennen hyppyä että ei aloita keppejä väärin vauhdin takia. Mutta blondi ei osaa sitä sitten tehdä siellä kisaradalla. Jotenkin se vain unohtui radalla... Muuten rata oli menemisen ja ohjauksen puolesta hyvä. Tosi hieno keinu tehtiin radalla, just sillä tavalla niinkuin halusinkin =)

Toisella radalla tutustumisessa tiesin missä tulee olemaan meidän ongelma. A:lta tultiin renkaalle ja siitä käännös 180 vasempaan hypylle. Renkaan sekä hypyn takana oli kaksi putkea vierekkäin just suuaukot ammollaan jotka koira näkee A:lta. Ongelmaksi sen teki irtoava koira joka ei "välttämättä" lue liian myöhäisiä ohjauksia. Tämä kohta selvittiin viime hetken pelastuksilla ja kauhean isoilla kaarroksilla. Vitonen tuli sitten radan puoli välissä hypyn kiertämisestä kun ajauduin liian etäälle hypyltä ja enkä ohjannut tarpeeksi piukasti.

Hyppyrata oli sitten täysi katastrofi. En ymmärrä mistä tuo koira kerää noita kierroksia. Lähdössä näytti että on hieman fleetu ja aattelin et nyt se rupeaa ryytymään ja saataisiin tehtyä hyvä rata. Mutta väärässä olin. Kahden ekan hypyn jälkeen pakka levisi totaalisesti käsiin. Pieni ohjaus kämmi ja koira lähti hakemaan putkea jonka jälkeen homma meni ihan käsille. Kaasu löytyi mutta kun jarruakin tarvittaisiin. Joten siltä radalta hylly. En muista ees missä kohtaa hylly tuli kun oli tosi häsellystä koko rata.

No viikon päästä taas uudestaan ja katotaan mitä tulee tuliaisina Kuopion radoilta. Jospa se jossakin vaiheessa natsaisi =)

Tökkii...

2010-12-05T23:16:00.002+02:00

Kylläpä on tosi pitkä aika viimesimmästä. Puoli vuotta =) Nolottaa...

Kesä meni tosi nopeasti. Muutamat agikisat käytiin Oikun kanssa. Huli pääsi myös Klagilla kisakentille. Hyvin meni vanhuksellakin mutta omia mokia kun ei tullut tulosta. Oikun kanssa etsitään agissa sitä yhteistä säveltä. No kuhan tammikuussa pääse mahasta eroon niin sitten taas aloitetaan Oikun kanssa kunnolla reenaamaan ja niitä kisoja koluamaan.

Heinäkuussa käytiin AHBA:n kisoissa Kuttukuussa. Saatiin toinen legi JHD:sta ja se on nyt varmennettu jenkeissä joten "epävirallisena" tittelinä saadaan sitä käyttää. Seuraavana päivänä oli HRD 1 jota ei läpäisty. Oikku pisti ihan leikiksi koko homman. Ne kuuluisat korvat katosivat yhden yön aikana jonnekkin. Mutta ensi kesänä uudestaan. Syyskuussa oltiin schape yhdistyksen järjestämällä paimennusleirillä. Mukavaa oli nähdä miten hyvin kaikki koirat toimivat.

Alku syksystä oli Turussa Elinan agikoulutusta. Siellä vierähti mukavasti viikonloppu. Ainut vaan että meikän liikkumisesta ei meinannut tulla mitään enää sunnuntaina. Marraskuussa Elina oli Joa:lla kouluttamassa ja sinnehän sitä piti itsensä survoa vaikka liikkuminen oli taas mitä oli... Elina sanoi että meikällä pitäisi olla aina kessi edessä niin keskittyisin paljon paremmin siihen koiran ohjaamiseen.

Marraskuun alussa käytiin Oikun kanssa tokokokeessa, ihan vaan kokeilemassa saataisiinko se ykköstulos. Tavoitteena oli paikallaan makuun onnistuminen koska Oikku on aiemmissa kisoissa niistä lähtenyt. Nyt se onnistui kympisti. Kaikkiin muihin liikkeisiin oon tyytyväinen mutta seuraamisessa, kummassakin, jätti kaikki perusasennot ottamatta. Reeneissä on tosi hyvin ottanut, välillä oon kaikki PA:t palkannut ja sitten taas satunnaistanut. En tiiä mitä lie pikku pojan päässä liikkunut. Mutta kuitenkin saatiin 163 pistettä ja ykköstulos. Ensi vuoden alkuun oon jo suunnitellut AVO:n kisat.

Näyttelyissä ei olla käyty ja tämän vuoden voittajakin jää väliin. Ensi vuodellekkaan ei oo mitään suunnitelmia näyttelyiden suhteen.

Tämäkin unohtunut...

2010-06-04T10:13:00.002+03:00

Oho :o, mistähän sitä aloittaisi...

Joopa, agilitykisoja ollaan kierretty ahkerasti. Välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä.
Nollat ovat tiukassa. Nyt on ollut muutamat radat aivan kauheita. Siis meidän yhteistyön kannalta.

Keväällä näytti että koira on todella hyvällä kuulolla ja yhteistyö onnistuu mut nyt on taas koiran korvat jossain muualla kuin siellä missä pitäisi. Muutama ratakin on ollut profiililtaan sellaisia että en ole kerennyt sinne minne olin suunnitellut. Eli koira on tullut nopeammin edelliseltä esteeltä kuin ajattelin. Nyt ei ole ollut yhtään hyvää hyllyäkään mistä voisi olla tyytyväinen.

Viikko takaperin oltiin Varkaudessa kisoissa, kaksi agirataa ja yksi hypäri. Molemmilla agiradoilla oli sellaiset kohdat että tutustuessa tiesin et kosahtaa. Eka radalla tultiin siihen kohtaan mutkaputki, hyppy, suora putki ja tiukka 90 vasen renkaalle. Suoran putken vieressä puomi joten koira piti ottaa tarkasti mutkaputkelta ettei mene puomille. Suoran putken edessä oli vielä hyppy. No Oikku painoi suoraan putkelta sille hypylle kun en saanut kääntymään vaikka mitenkä hiljensin ja huusin koiraa joten siitä hylly.

Toisella agiradalla tämä kohta mentiin ns. väärinpäin. Oli hyppy, suoraputki, hyppy ja tiukka 90 oikealle keinulle. Hypyn edessä oli tarjolla tämä mutkaputki. Tutustumisessa päätin että otan koiran tiukasti haltuun eli käytän ääntä ja oon jo selkä menosuuntaan päin, tavallaan kuin veisin sille puomille mikä oli vieressä. Päätin että tulkoon vaikka kielto siltä hypyltä mut otan vauhdin pois. Teoriassa ja sen mielikuvituskoiran kanssa tämä onnistui mutta ei näköjään Oikun kanssa. Nyt sain ennakkoa otettua aika paljon, riskillä otin että lukee suoran putken eikä puomia. Kerkesin suoran putken päähän ja olin itse pysähdyksissä ja selkä menosuuntaan päin joten koiran olisi pitänyt ottaa kielto hypyltä mutta ei näköjään meillä toimi. Oikku pamautti suorasta putkesta, hyppäsi aidan ja otti sen mutka putken. Joten siitä hylly. Ei toiminut niin ei...

Viimeisenä ratana oli hypäri. Aika helpolta vaikutti mutta kun koira oli radalla tekemässä niin kulmat oli todella pahoja mitä rataan tutustumisessa ei tullut ajatelleeksi. Toisen esteen jälkeen Oikku pamautti suoraan miun jalkaan kun en ajatellut että se tulee niin kovasti ja en kerennyt alta pois. No härdelli oli jo valmis sen jälkeen. Meikän ohjaukset meni ihan sekaisin ja rata oli todella kunnon räpellysrata ja ikinä en varmaan oo niin paljon ääntä käyttänyt mitä nyt. Eli niitä viime hetken pelastuksia oli todella paljon. Lopussa olin tosi paljon Oikkua jäljessä mutta hyvin onneksi koira ohjautui niille oikeille esteille. Vähän tuuriakin pelissä =) Hypäriltä tehtiin todella karmea nolla, ohjaus oli sieltä sun täältä. Mutta nyt on eka merkintä kisakirjassa =)

Piti sitten maanantaina käydä reenaamassa tuo suoraputki hässäkkä. Todettiin reenikamujen kanssa että pää kääntyy mutta kroppa jatkaa matkaa eteenpäin. Kaveri veti lelulla ihan putken suulta tiukkaan takaisin päin mutta koira tulee putkesta pää kääntyneenä mutta kroppa jatkaa matkaa. Omituinen koira :O Hallinta reeniä tein etten laskenut putkeen vaan käänsin putken edessä mutta eipä auttanut sitten enää sen jälkeen kun suoritti suoran putken. Nyt sitten pidetään kisataukoa ja yritetään reenata tämä hallinta kondikseen. Sunnuntaina on vielä yhdet kisat mutta sitten tulee taukoa.

Pari viikkoa sitten oltiin Turussa Lentsun tokokurssilla. Taas tuli hyviä ohjeita ja vinkkejä. Niitä ollaan nyt sitten yritetty kotona toteuttaa. Lauantaina Oikku oli reeneissä vähän fleetu mutta sunnuntaina oli taas virtaa. Asiaan varmaan vaikutti perjantain pitkä matka sekä Vitin juoksu. Vitillä taisi olla vielä aika lähellä tärppipäivät. Siitä oon tyytyväinen että Oikku otti tosi vähän häiriötä. Kurssi pidettiin Kupittaan puistossa ja siinä liikkuu koko ajan ihmisiä ja koiria joten häiriötekijöitä on todella paljon. Kumpanakin päivänä hiekkakentällä oli vielä mätsäri. Myöhän ei hirveesti olla reenattu tuommoisessa häiriössä.

Paimennukset on myös aloitettu toukokuussa. Eka kerta meni todella hyvin. Kyllä se vaan muistaa mitä pitää aitauksessa lampaille tehdä. Työn alla on nyt hakukaarien opettelu. Yritetään saada Oikkua kiertämään vähän kauempaa jotta ei pöläytä lampaita kun menee liian läheltä. Kyllä on muuten vaikeaa ajatella mistä laitat koiran menemään ja mihin kohtaan itse sijoitut laumaa ja koiraa nähden. Paimennus ei todellakaan ole sitä että koira humputtelee menemään ja ajelee lampaita miten sattuu. Se on aika kurinalaistatouhua. Mutta sitäkin hauskempaa =)

Mutta kirjoittelen taas kun muistan....

Päivityksiä

2010-04-11T10:29:00.002+03:00

Taas on jäänyt tämäkin päivittelemättä.
Oikun kanssa ollaan nyt pari kertaa käyty kisoissa. Meillä on ollut ongelmana reeneissä että ei olla pystytty tekemään yhdessä pitkää rataa. Vähänkin kun ohjaus on myöhässä tai epäselvää niin koira pongailee omia esteitä. Hyvä puoli tuossakin on että se on estehakuinen.

Maaliskuun lopulla käytiin oman seuran kisoissa, jossa tuomarina oli Rauno Virta. Tosi mukavat ja ohjattavat radat oli tuomari tehnyt. Sitten kisaraportti...

Eka radalta tuloksena 10 ja miinusaika n.10 sekkaa. Keppien aloitus oli tosi hyvä vaikka tultiin kovasta vauhdista mutta sitten keppien puolivälissä koira pyörähti itsensä ympäri ja jatkoi pienellä ohjauksella kepit oikein loppuun. En tiiä mitä tässä tapahtui, varmaankin itse jotain sanoin tai tein vaikka kepit pitäisi koiran osata sillä tavalla että pystyy vaikka kärrinpyörää heittämään niin koira tekee tehtävän loppuun. Siitä tuli eka vitonen.
Sitten oli tämmöinen kolmen esteen pyöritys jossa pyörityksen keskimmäisenä esteenä on muuri. No tottakai tämä blondi olettaa että koira lukee muurin ja en kunnolla ohjannut loppuun asti mutta mitenkäs kävikään. Koira kiersi todella nätisti koko esteen ja eikun vaan uudelleen koira laittamaan muurille. Siitä tuli meidän toinen vitonen.

Toinen rata oli aikamoista mylläkkää ja ohjauksellisesti todella huonoa. Tuloksena 25 ja miinusaikaa n.2 sekkaa. Viidennelle esteelle asti ohjaus tuntui todella hyvältä mutta sen jälkeen koko homma hajosi, miun virheistä. Aidalta tuli kielto, koska otin Oikun liian tiukkaan niin koira ei hypännyt sitä. Renkaalta tuli 2x5, ekana sivusta ohi ja korjauksessa laitoin tosi huonosta kulmasta koiran menemään joten tuli taas sivusta ohi. Kolmannella kerralla saatiin rengas onnistumaan. Keppien aloitus taas loistavasti mutta kesken kaiken pujottelun tuli pois. Ja eikun taas alusta aloittamaan. Ja sitten sain omalla ohjauksella toka vikan hypyn riman tulemaan alas. Mutta tyytyväinen koiraan pitää olla, koska nyt saatiin tehtyä rataa.

Eilen oltiin sitten Pieksämäellä kisaamassa ja tuomarina Kari Jalonen. Sieltä tuloksena tuttu 10 ja miinusaikaa n.5 sekkaa. Ohjauksellisesti eka rata ei tuntunut hyvältä, vähän oli sellainen olo että on myöhässä joka kohdassa. Taas yhden kerran tosi loistava keppien aloitus ja nyt ei ollut mitään ongelmaa että olisi yrittänyt kesken kaiken pois. Keppien jälkeinen aita oli meidän kompastuskivi. Vekkasin liian paljon ja kädet oli vähän turhan ylhäällä joten koira lähti takakiertoon. Sain ohjattua koiran sillä tavalla ettei hypännyt hyppyä takaisinpäin. Siitä eka vitonen. Tämän kompastuskiven jälkeen tuli keinu ja Oikku otti taas yhden kerran lentokeinun. Reeneissä on nimittäin aika paljon tullut lentokeinuja. Onneton pahvi kun ei älyä hidastaa vauhtia ollenkaan. Ja siitä tuli meidän toinen vitonen. Toka vikana esteenä oli rengas ja "omasta mielestäni" käänsin koiran jo edellisellä hypyllä suoraan linjaan renkaalle niin eikös se vaan hypätessä osu kylki edellä renkaan sivuun. Eli olisi pitänyt vielä tehdä töitä enemmän jotta koira olisi ollut ihan suorassa linjassa. Mutta onneksi lentokeinusta eikä renkaasta tullut mitään fyysisiä vammoja.

Toinen rata päättyi hyllyyn jo toisella esteellä. Toisena esteenä oli rengas ja siitä viistosti hyppy. No Oikku tuli renkaan ja sivutukien välistä ja kerkesi ottaa jo sen viisto hypyn. Eipä juuri ollut mitään tehtävissä kun oli jo miun ohjauksesta lukenut sen viistohypyn. Rata tehtiin reenimielessä loppuun eli pysäyttelin kontakteille ja annoin jonkun aikaa nokkia. Keinu tehtiin varman päälle eli otin vauhdin pois ja näin estin lentokeinun tekemisen.
Eli nyt taas tietää mitä pitää vahvistaa reeneissä.

Pikku hiljaa rupeaa löytymään se yhteistyö ja kyllä myö joskus ykkösistä noustaan sinne kolmosiin mut siinä voi mennä jonkun aikaa... =)

Paljon on taas tapahtunut

2010-02-24T09:43:00.002+02:00

Mistähän sitä aloittaisi... On nimittäin taas pitkä aika kun on tullut tätä päiviteltyä :(
Tammikuun alussa käytiin Oikun kanssa Pieksämäellä tokokisoissa. Se meni totaalisesti penkin alle...
Ennen paikkamakuuta koira kävi ylikierroksilla ja viretila oli katossa. Ounastelin jo että ei hyvä seuraa. Reilun minuutin Oikku pysyi paikkamakuussa ja sitten lähti hiljakseen hiipimään minnuu kohti. No nollillehan se meni.
Seuraaminen kytkettynä oli myös ongelmallista. Alku lähti hyvin mut sit se hajosi kokonaan. Pientä paikan hakua ja perusasentoja jätti ottamatta.
Irti seuraamisen alku oli todella hyvä, koira oli tiiviisti mukana mutta sekin sitten hajosi. Tässä myös jätti osan perusasennoista ottamatta ja kerran lähti todella pahasti haahuilemaan.
Liikkeestä maahanmeno nollille. Annoin käskyn ja katsoin sivusilmällä että koira meni maahan mutta jätti perspään ylös eli etuosan laittoi vain maahan.
Luoksetulo oli todella katastrofaalinen. Tätä pidin varmana liikkeenä mutta näköjään tuo otus voi keksiä mitä vain...Vauhti oli ihan järjetön millä lähti tulemaan, ekana pomppu oikealle puolelle, sieltä pienen kunniakierroksen kanssa eteen ja pomppu ja sitten vasta pysty tulemaan pompun kautta vasemmalle sivulle.
Liikkeestä seisominen sentään meni hyvin, pysähtyi todella säpäkästi ja koiran vierelle pääsin palaamaan ilman että otti sivuaskeleita.
Hyppy meni myös todella hyvin, hieman vinoon se hyppää mutta toivotaan että suoristuu tekemisen kautta.
Yleisvaikutelmana saatiin kasi. Tuomari vain sanoi taas, että kun se on niin nopea liikkeissään että hienosäätöä. Niinpä, sitä hienosäätöä todellakin tarvitaan. Varmaan menee ikuisuus ennenkuin tuo koira on EVL:ssä. Pisteitä saatiin 80 ja jäätiin näin ilman tulosta.
Hauskaa oli sekä koiralla että ohjaajalla. Myö ei lannistuta vaan yritetään entistä enemmän =) Mieluummin sähäkkä koira kuin perässä vedettävä lahna.

Tammikuun lopulla oltiin Turussa Anskun tykö vähän reenilomalla. Junalta suoraan paineltiin Kupittaalle Lentsun yksärille. Saatiin taas tosi hyviä neuvoja mitkä pitäisi olla itsestään selvyyksiä mutta pieni pää ei osaa ajatella ;) En osaa kävellä oikealla nopeudella enkä myös osaa antaa käskyjä oikealla äänensävyllä. Näitä ollaan sitten sen jälkeen reenailtu. Kiitos Lentsulle että jaksoi taas pahvia ohjaajaa =)

Seuraavana päivänä oli Janitan agility. Taas todettiin se että rynnimisellä ei saa kuin sotkua aikaiseksi. Vaikeaa... Janita taas muisti muutaman kerran mainita rytmityksestä, olipa uutinen. Nyt oli koira todella hyvin kuulolla ja nähtävästi miun ohjauskin jota kuinkin paikoitellen hyvää, koska nyt ei jumittu niin paljon paikoilleen hinkkaamaan. Pakkovalssi on miulle edelleenkin paha. Mie en ymmärrä miten en saa sitä onnistumaan. Kepeillä oli myös vetotilanteessa se, että en malttanut odottaa koiraa tarpeeksi ja auttaa sitä aloittamaan pujottelua. Eli malttia radalle ja muistaa lukea sitä rataa se virtuoosikoira mukana.
Väliaikoina sitten reenailtiin Anskun ja Tiinan kera, enemmän tottis voittoisasti. Iso kiitos taas Anskulle meidän majoittamisesta sekä ylläpidosta!

Turusta kun kotiuduin torstai yönä, niin perjantain kerkesi olemaan kotona. Lauantai aamuna oli startti kohti Vantaata ja Fur Centteriä. Huli pääsi mukaan champion of champion ja veterans of veterans gaalaan. Osallistumisoikeus meillä oli veteraanikisaan. Homma ei oikein mennyt putkeen. Huli oli totaalisesti omissa maailmoissaan. Päänuppia kyllä varmaan osittain sotki juoksuiset nartut. Huli puhdisti tosi hyvin paikan lattiat. Ei varmaan tarvinnut kenenkään luututa =) Muuten tosi mukava ilta ja hauskaa oli. Meillä sattui tosi mukavat pöytäkamut joiden kanssa juttu luisti.

Agilityä ei olla unohdettu. Nyt ollaan vaan tosi harvoin päästy reenailemaan kun täällä on pikkuisen pidellyt pakkasia. Onneksi nyt rupeaa helpottamaan. Tokon ulkoreenitkin ovat jääneet vähälle. Ne ihmiset jotka pääsevät reenaamaan lämpimään halliin, saavat olla kiitollisia mahdollisuudesta. Kyllä itsekkin olisin valmis maksamaan enemmän reenipaikasta jos se olisi vain lämmin.

Nyt pitää yrittää itseään ottaa niskavilloista kiinni ja käydä enemmän tätä päivittelemässä.

Kuulumisia

2009-12-20T12:26:00.002+02:00

Joulu lähestyy kyllä uhkaavasti ja kaikki hommat ovat vielä puolitiessä. En ymmärrä mihin tää aika kuluu...
Viime viikonloppuna oli vuoden viimeinen näyttely rupeama Helsingissä. Perjantaina lähdettiin matkaan ja yövyttiin hotelli Vantaassa koko viikonloppu. Lauantaina suikkastiin hyvin junalla Pasilaan ja siitä sitten messariin.

Lauantain saldona Oikulle EH, arvostelu oli hyvä ja mitään negatiivistä ei löytynyt. Se on vaan niin pieni niin eroaa muista aikalailla. Huli sitten taas yllätti aikalailla. Huli oli oli ROP sekä ROP-vetsku. Isojen kehien oottelu oli kyllä tuskaa. Oottavan aika käy pitkäksi. Ryhmä 1 isossa kehässä tuli kiitos ja hei. Vetskujen kokoamiskehään aika kiireellä juostiin isosta kehästä. Tuomarina oli ruotsalainen *en muista nimeä* herrasmies. Kokoamiskehässä tuomari koski osaan ja osaan ei. Juoksutti meitä n.10 hengen ryhmissä. Aattelin silloin et just, tää on näitä tuomareita että ei taida tuntea koko rotua.
Vetskuja oli pitkältä n. satakunta kehässä. Isoon kehään juostessa, yllätys oli iso kun ohjattiin siirtymään jatkoon päässeiden riviin. Tuomari taisi ottaa jonkun kymmenkunta, saattoi olla enemmänkin, jatkoon. Siitä taas uudestaan, nyt yksitellen, tuomari katsoi koiran olemusta sekä liikkeitä. Siitä tuomari sitten taas tiputti osan pois ja jätti kuusi koiraa joista sijoitti. Tuomari otti vielä Hulin kuuden parhaan joukkoon mutta ei sijoittanut. Mutta oli aivan uskomatonta jo tuo että oltiin niin monen vetskun seasta kuuden joukossa. Kuitenkin aika iso näyttely kyseessä.

Sunnuntaina oli sitten viimeinen näyttelypäivä. Oikku tuli taas edellisen päivän malliin EH:lla pois kehästä. Arvostelu ok, mutta pienuus taas tuli esille. Huli oli PU3 ja ROP-vetsku. Vetskujen isossa kehässä tuli heti kiitos ja hei.

Rankkareissu itselleen mutta kyllä oli myös rankkaa koirillakin. Kun kotona oltiin puolen yön jälkeen ja laskin koirat autosta ulos, niin kumpikin oli ihan sen näköisiä, että kiitos kun ollaan kotona. Kumpikin juoksi pihaa ympäri onnessaan.

Toko sekä agility rintamalle ei erikoista. Nyt ei olla päästy reiluun viikkoon reenailemaan ulos mitään. Täällä on ollut viikon verran tuommoista 20 tietämillä pakkasta. Sisällä ollaan otettu tottista.
Ensi kesän paimennusasiat ovat taas kondiksessa. Farmikisoista on varattu paikat ja lammasreenit aloitellaan keväällä.
Ja pienoinen yllätys oli myös se, että Oikun MH-kuvaus onkin ollut virallinen. Mie oletin koko ajan että se on epävirallinen. Mutta niinhän tuo tulos oli koiranetissä eikä ne sinne laittele epävirallisia tuloksia. Eli Oikku on nyt sitten virallisesti Suomen ensimmäinen schape joka on MH-kuvattu Suomessa. Seuraavaksi vuorossa onkin sitten luonnetesti mutta ei vielä ensi vuoden puolella.
Mutta palaillaan... =)

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!!!

Pitkästä aikaan

2009-12-07T11:19:00.002+02:00

Nyt on taas pitkä aika vierähtänyt... Mistähän sitä aloittaisi...
Aloitetaan vaikka agista....
Marraskuussa oltiin Elina Jänesniemen koulutuksessa Oikun kanssa ja oli ihan sika HYVÄ koulutus. Kouluttajana on tosi mukava ja jaksaa vääntää asioita kun ei heti mene jakeluun =)
Eka päivänä otettiin meidän ongelmat, kontaktit ja kepit. Keppejä tehtiin ekana, aluksi kuudella ja sitten 12 kipaleella. Ja yllätys yllätys, niissä ei ole mitään vikaa. Koira pujottelee tosi hyvin kun vaan itse maltan pitää itseni kasassa. Katse koko ajan koiraan kun se pujottelee ja ajatus pujottelussa. Heti kun pikkuisenkin herppaantu ote eli vilkaisin pienesti eteen niin koira pamautti pois kesken pujottelun ja edessä olevalle esteelle. Keppien eri kulmia pitää vielä hinkata, niitä ei osaa kunnolla hakea. Mutta se osaa pujotella kaikki 12 keppiä!!! Eli taas yhden kerran saa katsoa peiliin *hävettää*.

Kontaktit onneksi tuli läpi niin Elina näki mikä niissä mättää. Eli nyt palataan taas taaksepäin, otetaan koira hihnaan ja muistutetaan mikä on homman nimi lopussa. Oikku ei osaa yhdistää estettä, vauhtia sekä kontaktitoimintaa yhteen. Liian pitkään oon taas hinkannut samaa enkä vienyt hommaa eteenpäin. Oikku nokittaa tosi hyvin, olipahan paikka mikä tahansa mutta sitten kun siihen lyödään muutama este ja vauhti niin koko nokittamisesta ei ole mitään tietoa... :( Myö ollaan tosi vähän reenattu kontakteja kokonaisena esteenä. Mut nyt on tavoitteena että vuoden loppuun mennessä ongelmat on reenattu pois ja myö päästään kisomaan. Janitan tunnit ovat tammikuun lopussa joten sinne mennessä on ainakin koiran oltava ratakunnossa jotta saadaan täysi hyöty tunneista.

Oíkun tokot ovat olleet ylä- sekä alamäkeä. Nyt oon ruvennut enemmän seuraamisia palkkaamaan lelulla. Omasta mielestäni toimii hyvin, koira ottaa enemmän asennetta ja olemuksessa näkyy "jännitteisyys". Pilkun viilauksissa käytän makupaloja kun tilanteita pitää jollain tavalla saada rauhoitettua.
Nyt ollaan hinkattu ruutua sekä merkkiä. Yhdet reenit meni ihan täysin perseelleen :( Silloin mielessä kävi että onpa aika tyhmä laji ja miksi tätä pitää harrastaa... No onneksi sain puhelin toiseen päähän luottoneuvonantajan Anskun joka taas valoi uskoa ja laittoi asioita miettimään koiran kannalta. Meillä oli uusi reenipaikka ja aattelin ottaa sitten ruutua merkin kautta. Kotipihassa tää on onnistunut tosi hyvin, ei kympin liike mutta on hakenut merkiltä ruudun tosi hyvin ilman että ruudussa on ollut palkkaa. No minä tietysti kokeilin samaa siellä uudessa paikassa ja homma ei toiminut ollenkaan. Sen merkki-ruutu reenin jälkeen myös kaikki muutkin liikkeet meni päin p...... Koira vaistosi tosi hyvin meikän vi...tuksen. Taas yhden kerran Ansku muistutti että aina kun on uusi paikka, koiran reeniä helpotetaan niin paljon että se onnistuu siellä uudessa paikassa.
Nyt ollaan kotona tehty merkkiä sekä ruutua. Ja sitten eilisissä reeneissä (meidän uudella kentällä, ei olla aikaisempaan käyty) tein Anskun neuvomalla tavalla. Merkin kohdalta lähdettiin etenemään kohti ruutua ja vietiin palkka sinne yhdessä. Palasimme merkin luo ja läheltä ohjasin merkin taakse ja siinä vaiheessa kun koira katsoi merkiltä ruutua annoin käskyn ja koira painoi suoraan ruutuun palkalle. Ei minkään näköisiä kiemuroita eikä kaarroksia eikä väärältä puolelta sisään menoja. Vaikka palkka vetikin sinne ruutuun mutta asia saatiin onnistumaan. Ruudun ja merkin välinen matka oli meillä nyt 30 metriä. Mut tuli taas hyvä mieli että kyllä tuo ötökkä jotain osaa.
Lopuksi otettiin erikseen merkkiä biletyksen kautta, eka kerta meni vähään mehtään mutta hyvin itse korjaili. Toinen kerta meni jo suorilla. Kyllä siitä saadaan hyvä tokokoira =)

Huli on tehnyt kotona tottista ja temppuja. Kapulan pureminen on ihan järkyttävää. Heti kun ekat purut tulevat, oon vaihtanut metalliin. Hyvin nousee metallikin mikä ennen oli meille kauhean vaikea asia, saati kun puukapulaakaan ei voinut suuhun ottaa. Kaukkareissa asennon vaihdot ovat parempia kuin Oikulla. Huli tarjoo heti asennot peruutuksen kautta mutta Oikku ei tarjoo niin hyvin.

Ensi viikonloppuna suunnistetaan sitten Helsinkiin. Vuoden viimeinen näyttelyreissu. Shoppailu halut pitää yrittää hillitä =) Tuolta kun aina tarttuu matkaan tarpeellista ja ei-niin-tarpeellista tavaraa.
Palaillaan.... =)

Tottista ja temppuilua

2009-10-25T18:46:00.003+02:00

Nyt on kotona väännetty tottista ihan urakalla. Välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä....
Saimme läksyksi Satun reeneistä sivulle tulo reenin. Kyllä voi olla hankalaa. Paikka ei meinaa sitten millään löytyä. Anskullekkin kirosin että nyt olisi mukavaa kun olisi rauhallinen ja hidas liikkeinen koira jolle opettaa. Joutuu todella ajattelemaan oman käden liikkeitä. Ja että palkkaa oikeasta asennosta. Onneksi meillä on peili sekä raitamatto apuna =) Mitään ympyrää en oo vielä pystynyt tekemään kun se ei onnistu niin ei.

Noutoa on myös reenattu. Enemmän niitä pitoja. Eilen siirsin metallin sivulle pitoreeninä ja oon tyytyväinen siihen. Viidestä pidosta yhden tiputti ennenkuin sai palkan. Se on mennyt eteenpäin. Ainut vaan että ote ei ole sieltä parhaammasta päästä mutta jospa se parantuisi.

Keskiviikkona oltiin Oikun kanssa okuksin reeneissä. Uusi paikka, sateinen keli ja hämärää (<-selittelyä) ja päätin ottaa merkin kautta ruudun. Pihassa ollaan reenattu muutaman kerran mutta yleensä erillisenä liikkeenä. No koirapa ei tajunnut ollenkaan mikä on merkki saati sitten ruutu. V-käyrä oli aika korkealla itseni takia, ei koiran. Blondinkin olisi pitänyt tajuta että uudessa paikassa ei kannata tehdä noin vaikeaa reeniä. Mutta nytpähän on sekin opittu kantapään kautta. Otin merkkiä ja ruutua hetsaamalla ja lelupalkat päälle.
Omatekoisen korjaussarjan tein kotona sisällä (seur.päivänä). Otettiin merkkiä eka tarjoomuksen kautta. Vaihdoin toisenlaisen törpön ja annoin merkki-käskyn ja hyvin haki taakse seisomaan. Näköjään näitä takapakkeja tulee lajissa kuin lajissa...

Kaukkareita, häiriöreeniä ja alustaa ollaan myös tehty. Maassa kestää häiriön hyvin mutta seistessä on pieniä ongelmia.

Anskun kehoituksesta ollaan nyt sit ruvettu tekemään enemmän temppuja, naksulla sekä ilman. Huli on aivan loistava naksukoira. Oikku ei niin paljoa tarjoa mutta yritys on hyvä. Hulilla onnistuu ylävitonen hyvin, Oikulla on pientä ongelmaa. Ympäri takaperin kiertäminen on Hulille vaikeampaa kuin Oikulle. Kumpikaan ei ole kuitenkaan vielä täysin ostanut liikettä. Mutta sieltä se tulee...

Seuraavaan kertaan =)

Päivityksiä pitkän ajan jälkeen

2009-10-18T10:34:00.002+03:00

Aikaa on taas kulunut viimesimmästä.
Meidän arkeen ei kuulu uutta. Pojan kanssa päivät menee aika nopeasti. Näyttää kasvavan ihan silmissä.

Harrastus puolta yritetään nyt viedä eteenpäin.
Nyt saatiin talveksi reenipaikka Joa:lta (agi) jotta päästään kunnolla rataa tekemään. Ja hyvällä pohjalla. Viime tiistaina oltiin eka kerran reeneissä. Rata meni ihan ok mutta kontaktit olivat ihan SUPER hienot. Puomilla on vaikeuksia jotta saa vauhdin pysäytettyä. Mutta kumminkin pysähtyi ja tuli vasta luvan saatua pois. Se on mennyt nyt eteenpäin. Ensi kerran ruvetaan ottamaan sivuetäisyyttä enemmän ja vähän lisää tehdään ärsykkeitä. Kepit on taas murheen kryyninä :( Vauhti on liian hidas ja oon saanut Oikun epävarmaksi kyseisellä esteellä. Nyt juostaan kujakeppiä läpi ja yritän rakentaa koiralle siitä hauskan asian. Vaikeaa... Agikisoja ei nyt ole tiedossa ennenkuin kepit ovat kondiksessa.

Tokorintamalla ollaan tehty EVL:n liikkeitä enemmän. Menneellä viikolla käytiin Tiinan ja Urkin kanssa Varkaudessa Taskisen Satun opissa. Meillähän on seuraaminen tuottanut vaikeuksia, ei löydy sitä oikeaa paikkaa. Satu katsoi meidän seuraamisen ja pa:n ja totesi, että koira on väärässä kohdassa pa:ssa joten seuraaminenkaan ei onnistu. Ansku on monta kertaa asiasta puhunut ja sanonut et seuraaminen onnistuu jos koira on oikealla paikalla. Mut kun on pahvi niin on pahvi =) No nyt saatiin korjaussarja asiaan ja sitä reenaillaan nyt.
Noudon loppuasentoon saatiin myös reeni mitä tehdä, koska se on myös meillä ollut heikko. Koira ei tule kunnolla ja nopeasti sivulle vaan pientä kaartelua on sivulle tulossa. Ruutu alustan kanssa on kuulema hyvällä mallilla. Oikulla on pientä hahmottamis ongelmaa ruudun kanssa mutta tehdään alusta reeniä sekä motivaatio ruutua niin eiköhän se pikkuhiljaa rupea katselemaan ruudun törppöjä. Nyt on reenattu enemmän merkkiä niin ruutuun lähetyksessä meni niin nätisti seisomaan ruudun törppöä. Kaukkarit myös katsottiin ja niihin saatiin myös korjaussarja. Satu sanoi, että koiralla on intoa mutta nyt pitää saada paketti kasaan. Oikulle pitää kuulema myös saada malttia =) Mutta hyvä fiilis jäi koulutuksesta ja ottaa Satu meidät toistekkin oppiin.

Mut ei sen ihmeellisempää tänne :)

Tovi vierähtänyt

2009-09-14T19:48:00.004+03:00

Jaahas, mistähän sitä aloittaisi...

Ristiäiset saatiin kunnialla pidettyä vaikka tuntui ettei mitään saada aikaiseksi. Kirppu tunnetaan nykyisin nimellä Miska. Nimikin päätettiin vasta edellisenä iltana. Että aika viime tinkaan jäi.

Oikun kanssa käytiin agi-kisoissa 29.8. Ne meni todella penkin alle... Ei oltu koiran kanssa ollenkaan samalla radalla. Kontakti esteet ohitteli ja muutenkin koko homma meni plörinäksi.
Ratojen jälkeen mietin koiran ja omaa toimintaa. Jonkun verran Oikku otti häiriöta yleisöstä. Sitten mietin ohjauksia ja miksi koira toimi siten. Ja kyllä itse saa katsoa peiliin. Niinkuin yleensä aina... Koira toimi radalla siten kuin sen kuuluikin, itse olin väärin sijoittunut ja ohjaukset päin prinkkalaa. Ollaan Oikun kanssa reenailtu pienillä estemäärillä ja nyt kun lyötiin 20 estettä ja vauhti yhteen niin sekamelska soppahan siitä syntyi. Oikku ei anna yhtään anteeksi ohjauksesta myöhästymisiä. Paljon on vielä opeteltavaa. Vaikka tekniikka olisikin jotenkin kunnossa niin se myös pitäisi osata soveltaa radalle. No onneksi koira on nuori : )

Sit myö käytiin Vantaalla näyttelyssä syyskuun alussa. Tuloksena oli Hulille VSP ja ROP-vetsku ja Oikulle PU3 sijoitus. Kennel Puuparran oli ROP-kasvattaja. Ei jääty isoon kehään. Näyttelyssä muuten oli mukavaa mutta ainoana miinus puolena oli sää. Vettä satoi koko aamun ja olo oli kuin uitetulla koiralla.

Oikun kanssa käytiin menneenä viikonloppuna korkaamassa tokoura. Keskeneräisellä koiralla käytiin kisoissa mutta lähdettiin ihan reenin kannalta. Olin hakemassa koiralle kunnon häiriöreeniä, koska muuten sitä ei oikein täällä päin saa. Testissä oli myös koiran palkkaantuminen pelkästään sanallisesti ja laskeeko koiran vire jossakin vaiheessa kun ei saa kunnon palkkaa. Oon tosi tyytyväinen tuohon koiraan. Tuloksen puolesta olisi voinut mennä paremmin mutta tulos oli se mitä myö tällä hetkellä osataan. Eli saatiin kolmostulos ja 121,5 pistettä. Mutta pääasia oli että koira toimi häiriön alla ja palkkaantui pelkästään sanallisella kehulla mutta suurin tavoite täytettiin siinä että koiran vire ei laskenut missään vaiheessa ja sillä oli SIKA HAUSKAA kehässä miun kanssa. Tuomarikin sanoi että mukavaa nähdä eka iloinen koira tekemässä. Tästä meidän on hyvä jatkaa...

Palaamisiin :)

Videoo pukkaa...

2009-08-16T20:55:00.004+03:00

Yritän liittää sitä meidän paimennusvideota tähän mutta en tiiä miten onnistuu. Eli videon pitäisi näkyä kun otsikkoa klikkaa.
Onhan se aika keskeneräisen näköistä, oloista ja jonkun verran hallitsematonta. Hyvin näkyy emännän epävarmuus ja osaamattomuus...
Palaillaan :)

Schapeleirin kuulumisia sekä muuta

2009-08-13T22:07:00.003+03:00

Elokuun eka päivinä oltiin Kaarinassa Tuorlan majatalossa viettämässä schapeleiriä. Oltiin koko perheen kera, Kirpun eka "kesälomareissu".
Viikonloppu oli aikalailla kiireinen. Ei paljon kerennyt tutustua muihin leiriläisiin.

Lauantai aamu alkoi agin alkeisryhmän koulutuksella Hitti-Areenalla. Sen jälkeen oli Oikun agi Janitan opissa. Taas jumahdettiin alkuun joka tapahtuu joka ainut kerta. Ei olla kertaakaan päästy Janitan opissa kolmatta estettä pidemmälle. Persjätöt tuottivat nyt tosi paljon ongelmaa. Koira puski koko ajan ohi esteen kiireellä miun edelle. Nyt tuli ohjeeksi palkata enemmän kädestä jotta lukisi sitä paremmin. Estehakuinen koira kyllä on ja irtaantuu myös mutta koira tarvitaan myös joskus tulemaan "käteen". Sitä ei myö olla tarpeeksi reenattu. Radalla oli muitakin kinkkisiä kohti, niinkuin aina, mutta loppua kohden koira rupesi ryytymään eikä enää jaksanut keskittyä. Ei saatu loppua kunnolla tehtyä.

Agin jälkeen takaisin Tuorlaan ja välillä syömään sekä "tankkien" tyhjennykseen. Iltapäivällä oli vuorossa Lentsun toko, "evl- leikkien läpi". Todella hyvä ja mielenkiintoinen koulutustapa koiralle sekä ohjaajalle. Itse ei kyllä ole tuolla tavalla tullut mietittyä tokoa. Koko ajan koiralla oli kivaa ja missään koirassa en nähnyt sitä ilmettä "onko pakko".

Sunnuntai aamu alkoi nyt vuorostaan tokolla. Nyt käytiin läpi yksittäisiä liikkeitä. Hyviä neuvoja ja ohjeita tuli Lentsulta jatkon suhteen. Pieniä asioita mitä ei itse hoksaa. Ne tulee tehtyä ihan vaistomaisesti.

Iltapäivällä oli sitten taas Janitan agi. Tämäkään päivä ei mennyt yhtään sen paremmin. Tuli taas tehtyä vaikka mitä. Saksalainen oli nyt mihin jumahdettiin. Ei onnistunut niin ei onnistunut. Mutta tulipahan sekin liikesarja nyt selkäytimeen sillä jankkaus määrällä. Kyllä Oikku säälittää kun on tällaisella tumpelolla.
Janitan agin jälkeen takaisin Tuorlaan ja autoon pakkaamaan loput kamat ja kotimatkalla.

Kiitos Katille ja Anskulle jotka olivat leiriä järkkäämässä ja iso kiitos taas kerran hyvistä kouluttajista.

Tänään käytiin Oikun kanssa pitkästä aikaa paimentelemassa. Ei todellakaan mennyt hyvin... Sinikka oli keksinyt meille todella pahan reenin. Jouduin lähtemään (siis yksin) Oikun ja ison lauman (varmaan satakunta lammasta ja vuohea yhteensä) kanssa metsätietä pitkin tarpomaan. Sinikan koirat, Weedy ja Mafi, lähtivät mukaan. Ja onneksi lähtivät...Siis todella hankalaa kuljettaa isoa laumaa edestä ja koira on jossain siellä takana jota et aina edes näe. Sit pitäisi kulkea eteenpäin ja välillä vielä takaperinkin ja samalla koko ajan katsoa koiran työskentelyä ja kehua oikeista asioista. Kyllä on vaikeaa. Oikun ongelmana huomasin "hakukaaren". Nähtävästi koiran itseluottamus on vielä asian suhteen huono joten ei uskalla yksin lähteä taakse siirtymään. Matkaa lauman viimeisiin elukoihin oli kuitenkin liki 50 metriä metsätiellä. Nyt vielä oli niitä hiivatin sarvipäitä joilta Oikku sai jonkun verran osumaa. Yksi puski aika pahasti kylkeen mutta sai kyllä takaisinkin. En tiiä onko koirilla jotain puolustusreaktiota keskenään mutta nuorempi koira, Mafi, tuli ja antoi sarvipäälle kyytiä Oikun kimpusta. Itse olin juuri menossa koiran apuun mutta Mafi kerkesi nopeammin. Ihme kyllä koira ei ottanut itseensä puskemisesta, pystyi jatkamaan hommia. En tiiä vaikuttiko puskemiset sitten myös tuohon lähtemiseen lauman taakse.
Seuraavalla kerralla ruvetaan opettelemaan hakukaarta ja suuntia.
Suuri kiitos Sinikalle että oot jaksanut opettaa meitä paimennuksen saloihin!!!
Testin video on koneella mutta en oo saanut sitä vielä esitettävään muotoon.

Palaillaan...

Viime päivityksestä taas aikaa :)

2009-07-24T20:13:00.010+03:00

On taas jäänyt tämäkin päivittelemättä. Voi Voi!!!

Kesäkuun puolella ei tapahtunut juuri mitään maata mullistavaa. Juhannus meni rauhallisesti ja tällä kertaa nilkkakin säilyi ehjänä ; )

Meidän lauma lisääntyi yhdellä 1.7.2009 ja tällä hetkellä "tuntee" nimen Kirppu.

Eli isosta mahasta on päästy ja nyt pääsee taas reenailemaan "entiseen" tapaan. Synnytyksestä on toivuttu ja kroppa rupeaa kutakuinkin olemaan kondiksessa.

Oikun kanssa on nyt naksuteltu lätkää joka siirretään ruutuun. Kerran on otettu nyt ruudun sisällä. Tunnaria on tehty yhdellä kapulalla, jota oon siis piilottanut. Hyvin haistelee mutta rauhallisuus on jossain tiellä tietymättömillä. Mutta jos sekin tulisi ajan myötä. Noutoja on myös otettu. Metalli ei ole kunnolla suussa vaan kantaa hellästi. Noudossa ollaan otettu vähän takapakkia. Sivulle tulossa jää kapulan kanssa liian etäs eli väistää minua. Ei olisi varmaankaan pitänyt sivulla oloja ottaa kapulan kanssa iso mahasena. Eihän miun liikkeet ja tekemiset siinä kunnossa olleet "normaaleja". Mutta otetaan muutama korjaus niin eiköhän sekin tule kuntoon.
Agi on ollut vähemmällä. Keppejä ollaan hinkattu sekä kontakteja.
Huli on siinä sivussa saanut myös tehdä tottista sekä agia. Huli oli mukana torstaina reenaamassa agia ja kyllä himoittaisi vielä sekin ilmoittaa yksiin kisoihin. Tosi hyvin meni ja jopa kuunteli. Tosi mukava oli Hulin kanssa mennä.

Tämän kesän suurin tavoite Oikun kanssa on nyt tehty ja saavutettu. Tänään oli meillä AHBA:n Junior Herding Dog- testi Sinikan luona. Tuomari oli teksasilainen naisimmeinen Linda Bell. Rankkatapaus :) Tuomarille oli uusi tuttavuus schapendoes. Testi tehtiin viidellä lampaalla ja siihen kuului kuljetuksen lisäksi yksi portista meno, kahden "aidan" kiertäminen ja lopuksi häkitys. Häkitystä ei olla koskaan reenattu tämän kahden vuoden aikana ja se tuli tänään ekaa kertaa eteen. Kaikesta "sähläyksestä" huolimatta myö läpäistiin se testi!!! Nyt ei saatu mitään papereita mukaan koska ekana ne menee Jenkkilään varmistettavaksi ja sitten tulevat varmistettuina takaisin. Laitan tähän linkin jossa on asiasta kerrottu enemmän.
http://www.ahba-herding.org/
Ensi kesän tavoitteeksi on laitettu kisaan osallistuminen. Laitan testin videon myöhemmin kunhan saan sen koneelle purettua.

Oikulla onkin rankka viikko takana ja nyt se saa vähän lomailla ja ottaa lunkimmin. Kyllä pitää sanoa että koiralla on virtaa ja tekemisen intoa. Keskiviikkona oltiin päivällä paimentelemassa ja hiomassa pikkujuttuja . Illalla oli tokoreenit. Torstaina illalla käytiin reenaamassa agia. Ja tänään oli sitten testipäivä. Hyvin jaksaa tehdä ja into säilyy : )

Mutta eipä muuta meidän eloon. Palaillaan : )

Uusi valio

2009-06-15T18:28:00.003+03:00

Oikulle saatiin viimeinen serti Mikkelin ryhmiksestä ja näin siitä tuli sitten valio! Itse kyllä aattelin että saadaan sitä viimeistä sertiä metättää pitkään mutta onneksi saatiin ekasta avoimen luokan näytelmästä. Huli oli ROP sekä ROP-vetsku. Lumikuono kasvattajaryhmä sai KP:n ja oli BIS 4- kasvattajaryhmä. Nyt meillä jäädään näytelmä tauolle. Varmaan seuraava näytelmä mihin osallistutaan on sitten Joensuun näyttely elokuussa. Muutenkin varmaan kaikki harrastushommelit jää vähäksi aikaan tauolle.

Kotona ollaan tottisteltu ja yritetään saada liikkeet kondikseen. Metallinouto tuottaa pientä ongelmaa. Suuhun otetaan mutta sitä ei ole mukava kantaa. Tuodessa tippuu ainakin sen kerran. Pitoa en oo vielä reenannut kun en oo saanut siitä vielä mukavaa koiralle. Omasta mielestä ruutuun lähetykset ovat ok. Merkkaa ruudun ja menee vauhdilla. Stoppeja ei olla vielä reenattu. Kaikkea muuta ollaan reenattu mutta seuraaminen on jäänyt vähälle ja sen näköistä se kyllä onkin :) Varmaan pitäisi pitää seuraamisen tehokuuri.

Hulille on myös ajettu metallinoutoa sisään. Huli ei muutenkaan tykkää mitään kannella ja se vähän kyseenalaistaan metallia. Kaikkea muuta yrittää tehdä jos jotenkin pääsisi asiasta luistamaan.

Paimennuksessa ollaan käyty. Tämä ilta jäi väliin kun tuo olotila ei aina ole hyvä ja tuo paimennus vetää kropan aika tiukille. Katotaan jos loppuviikosta pääsisi menemään. Paimennus on mennyt sen verran eteenpäin että pystyn olemaan lauman edessä ja Oikku ei puske lauman sivuista miun tykö eikä käännöksissä yritä tulla keskeltä laumaa. Eihän se vielä ole mitään valmista eikä kaunista mutta hiljaa hyvä tulee.

Tässä taas meidän kuulumisia.

"Paljon on aikaa siis, siitä kun viimeksi...."

2009-05-27T18:41:00.004+03:00

Kait se pitäisi tätäkin muistaa päivitellä...
"Kauneuskilpailut" ovat ohi. Lahti oli viimeinen näyttely ja kesäkuussa mennään Mikkeliin. Outokummun ryhmänäyttelyssä Huli oli ROP ja ROP-vetsku ja Vätiskö PU3. Ryhmässä tuomari poimi jatkoon mutta ei sijoittanut.
Lahdessa oli tuomarina ranskalainen herrasmies. Huli oli VSP ja VSP-vetsku ja Vätiskö sai ERIn sekä varasertin. PU sijoitusta ei nyt tullut. Puuparran kenneli oli ROP-kasvattaja.

Harrastus rintamalla ollaan Vännin kanssa jotain pientä tehty. Toukokuun alussa jatkettiin paimennuksia ja jatketaan siihen asti kun pystyy. Tavoitteena on kisat heinäkuussa joten yritetään saada nyt se homma jotenkin kuosiin. Pahalta kyllä näyttää, paljon on vielä opittavaa ja tekemistä.

Toukokuun puolessa välissä oli Janita Leinonen kouluttamassa Outokummussa. Taas tuli asioita mitä ei itse hoksaa ja muista reenien lomassa tehdä. Kontakteilla häiriö on edelleen liian pientä mistä tuli maaliskuussa myös sanomista. Kumma homma miten ne unohtuu... : ) Kepeillä jankkaan liian pitkään. Ohjureita pitäisi ruveta ottamaan pois ja sinne myös enemmän häiriö reenejä. Vaikeaa : )
Välistä vedot on miulle hankalia... Mie en ymmärrä miten mie en saa oikein ajoitettua liikkumista. Koira kerkiää joka kerta tulla jaloille ennenkuin mie älyän liikkua. Hiljaisessa vauhdissa ei onkelmaa mutta sitten kun siihen tulee vauhti... Mut kuhan mie saan tuon mahan pois edestä niin pitää aloittaa tehokuuri tuon asian suhteen.

Tokoon ollaan saatu lisäponttaa Anskun innoittamana. Metallinouto pitäisi laittaa aluilleen. Puukapulaa hakee ja luovutukset sivulle ok. Hyppynoutoa kokeiltiin viime viikolla ja yllätyin miten hyvin se sujui. Hypylle lähti suoraan, haki kapulan ja tuli hypyn kautta sivulle. Ei tapaillut lähteä kiertämään. Taas blondi tekee virheen koulutuksen suhteen mikä tuli mieleen vasta kotona. Koira olisi pitänyt palkata jo aikaisemmin eikä vasta sivulla. No seuraavan kerran oon viisaampi ; )
Alokasluokan hyppyä myös muisteltiin ja se meni myös hyvin, jopa paremmin mitä kuvittelin. Seuraavalla kerralla pitää ottaa viivettä enemmän. Paikallaan olot menee myös hyvin, häiriön ollessa aika iso. Pitää yrittää jos katsoisi kisat kesälle. Kait se pitäisi tokokisatkin jossain vaiheessa korkata.

Hulin kanssa ollaan otettu vain pientä mielen virkistykseksi. Viimeksi Huli oli agireeneissä mukana ja pääsi pienesti tekemään. Kyllä Hulilla ja Oikulla on vaan erilainen hyppytyyli. Hulille ei ole opetettu mitään teknisiä hienouksia ja se kyllä näkyy.
Muuten täällä on vietetty rauhaisaa (lue:kiireistä) aikaa...

Näyttelyrumba jatkuu...

2009-04-16T01:18:00.003+03:00

Taitaa taas olla reilu kuukausi edellisestä kirjoituksesta...
Pääsiäisenä aloitettiin meidän lauman näyttelyturnee. Kyllä sitä pitää olla höpelö kun suostuu ravaamaan peräkkäisinä viikonloppuina näyttelyissä. Pääsiäisenä oltiin Lappeenrannassa näyttelyssä. Oikku oli PU 2 ja sai ekan CACIBin joten sekin tili on nyt avattu. Mutta kaikkein suurimman yllätyksen järjesti meidän vanhus. Huli oli ekaa kertaa ilmoitettu vetskuihin ja tuloksena oli ROP, ROP-vet ja sokerina pohjalla vielä BIS 3-vet. En kyllä odotellut että noin hyvin voisi mennä.
Tulevana viikonloppuna on ryhmis Outokummussa jonne myös ollaan ilmoittauduttu. Ja sitä seuraavana viikonloppuna on sitten Lahden näyttely. Mutta nuo kun on käyty niin sitten onkin taukoa.

Harrastusrintamalla ei uutta. Nyt ei olla kunnolla päästy oikein mitään tekemään. Auto oli reilun viikon seisomassa kun mäni joku sellainen osa mitä ei ollut liikkeen hyllyssä vaan oli tilattava. Ja sitten kun sai sen osan viimein ja vihdoin niin työt oli esteenä.
Keppeihin on tilattu ohjurit ja ne kun saan niin päästään kunnolla tekemään keppejä. Nyt en oo verkoilla edes ottanut jotta saataisiin Oikun kepit kuntoon. Oikun kontakteja ollaan tehty Janitan neuvomalla tyylillä mutta paljon on niissäkin vielä tekemistä. Se on ihme miten se takapuoli ei meinaa pysyä paikoillaan...
Tokorintamalla ollaan yritetty saada niitä ylimääräisiä säätöjä pois...Huonoin tuloksin. Mutta ehkä joskus... :)
Agikisojakin pitäisi katsoa mihin Oikkua ilmoittaa ennenkuin on liian myöhäistä. Janita on tulossa kouluttamaan toukokuussa Okuun niin toivottavasti silloin pystyy osallistumaan vielä kympillä koulutukseen.
Paimennuskurssin alkua odotellaan innolla. Enää reilu kaksi viikkoa niin sitten päästään pellolle lampaiden kera.

Pojat kävivät tänään silmäpeilauksessa ja kummallekkin annettiin lausunto TERVE. Sanoin Jarille että tutkii silmät kunnolla ja merkkaa pienenkin poikkeaman silmissä. Mutta ei löytänyt mitään. Hyvä niin!

Varmaan sunnuntain jälkeen käyn pistämässä näyttelytuloksia...

Paljon on tapahtunut

2009-03-13T08:41:00.002+02:00

Nyt on kyllä tosi pitkä aika edellisestä kirjoituksesta. En vaan ymmärrä miten se on niin vaikeaa tulla koneelle ja muutama lause kirjoittaa...
Jaahas, aloitetaan vaikka meidän Oikun ekoista agikisoista. Suoraan sanottuna koira oli keskeneräinen kisoihin mentäessä, kepit ei ollut kunnossa eikä myöskään kontaktit. Mutta lähdimme hakemaan kisakokemusta Oikulle sekä myös tietysti itselleni kun on pitkä aika viimeisistä kisoista. Tuloksen saaminen ei käynyt edes mielessäkään.
Eka radalla saimme hyllyn jo kolmannella esteellä. Koira oli vähän omissa maailmoissaan eikä tullut sillä tavalla mitä aattelin. Ja toiseksi jäin "ehkä" hiukan mummoilemaan. Olipa taas uutinen : ) Pientä epävarmuutta oli koirassa havaittavissa ekalla radalla. Muuten rata meni ok, ohjauksellisesti rata ei ollut sellainen mitä olisin itseltäni toivonut. Kontaktit otettiin "hienosti" läpijuoksuna. Eli pääasia oli että koira ei loikkaa kontaktilta alas kilometrin päästä.
Toinen rata oli hypäri ja siinä oli nähtävissä sitä Oikkua mitä yleensä reeneissäkin on. Hyllyn teimme nyt neljännelle esteelle. Ohjasin koiran ohi muurin, kyllä sekin näköjään onnistuu...Ja ennenkuin kerkesin mitään tehdä, Oikku oli jo käynyt putken suorittamassa. Tällä hypärillä kyllä näki miten auttamattomasti olin myöhässä joka paikassa. Ja tuli taas kantapään kautta opittua, että pitää muistaa sitä koira ohjata eikä olettaa!!!
Hyllysaldosta ja ohjauksellisesti huonoista radoista huolimatta oon tosi tyytyväinen Oikun toimintaan kisapaikalla sekä radalla. Tekemisen into näkyi eikä kertaakaan haahuillut tai pyrkinyt radalta pois mitä vähän etukäteen jännitin. Eli menemme toisenkin kerran kisoihin : )
Niin ja sinä päivänä jakoivat 1- ja 2- luokan koiralle symppis-palkinnon ja Oikku sai 1-luokan symppis-palkinnon!!! Tuomari vain sanoi palkintoa hakiessani, että koiralla on kyllä asenne kohdallaan radalla. Tiiä mitä sitten tarkoittanut... ; )

Sitten kävimme Tuusniemen näyttelyssä 21.2. Mukana oli vain Oikku koska Huli ei vielä päässyt vetskuihin niin en ilmoittanut sitä ollenkaan. Meidän saldo oli PU 2 ja varaserti. Ihme kun saimme edes sen ERIn käytöksen puolesta. Oikku ei varmaan oo ikinä käyttäytynyt tuolla tavalla kehässä mitä se nyt teki. Naama punaisena yritin koiran pitää maan tasalla seisomassa neljällä tassulla mutta se oli aika vaikeaa...Tuomarikin naureskeli meille : ) Juoksutukset eivät olleet sen helpompia... PU-kehän jälkeen tuomari tuli Oikkua silittämään ja tuumasi Oikulle, että jospa sie iän myötä tulisit rauhallisemmaksi. Vaikea uskoa että tuo koira olisi joskus "rauhallinen". Varmaan 10 vuotiaanakin se käyttäytyy samalla tavalla. No ehkä pitäisi katsoa itsensä peiliin. Emme juurikaan reenaile näyttelysysteemejä. Mutta pääasia että koiralla oli hauskaa kehässä vaikka emännällä ei ehkä ollut niin hauskaa.

Tämän viikon keskiviikkona tulin Turkkusesta kotiin. Oltiin Oikun kanssa taas yhden kerran Janitan agility opissa. Paljon taas tuli uutta sekä vanhaa mutta nyt taas päästään eteenpäin neuvojen avulla. Miulla on ongelmana se että jään aina jumittumaan (niinkuin myös radalla : )) ja jankkaamaan samoja enkä osaa viedä opetusta loogisesti eteenpäin. Kontakti opetukseen tuli kyllä tosi paljon uutta mitä en oo ajatellutkaan. Kepitkään ei oo ongelma mutta oon ne itse sellaiseksi tehnyt. Mutta nyt on taas reeni-intoa ja palikoita mitä käyttää.
Junalla taas Oikun kanssa matkusteltiin. Ja yllätys, yllätys, keskiviikkona kun oli kotiin lähdönaika niin oli Turun päässä vr:llä hässäkkää. Joten junat ei kulkeneet aikataulussaan. Helsingin päässä meille tuli tunnin odotus ennenkuin seuraava Joensuun juna lähti. Oikku on kyllä aivan uskomaton matkustuskaveri. Se ei ota mistään itseensä ja nytkin rautatieasemalla, jossa oltiin ekaa kertaa, se chippaili kuin kotonaan. Ei sitä häirinnyt väenpaljous eikä ihmisten matkatavarat. Hyvin pystyi tekemään kaukkareita ihmisten seassa ja palkkautui hihnallaan. En jaksanut kaivella nameja...Koirasta varmaan irtoaisi vieläkin enemmän kun vain osaisi sen kaiken hyödyntää.

Nyt tuli taas hirveä tekstisepustus... : ) Palaillaan!

Juhlat juhlittu

2009-01-08T19:20:00.004+02:00

Joulut ja uudet vuodet on juhlittu. Joulu menikin töissä ollessa, kotona kerkesi käyvä vain nukkumassa. Uusi vuosikin vietettiin kotona. Sitä on varmaan vanhaksi tullut...
Uuden vuoden päivänä käytiin testaamassa Höytiäisen jää ja hyvin kesti. Koirilla oli ainakin hauskaa kun saivat juosta kuin päättömät kanat kun ei tarvinnut väistellä mitään.
Täällä on nyt reilun viikon pidellyt kovia pakkasia eikä oikein mieli tee ulkoilla vaikka keli olisi muuten hyvä. Onneksi on nyt luvannut että lauhtuu.

Reenirintamalla ei uutta. Oikulle tehdään häiriöreeniä kontakteilla. Nyt sovellettaan joka paikkaan käsky sanaa. Ainut vaan että nyt se tarjoaa sitä nenää tokoreeneissäkin jos ei heti tapahdu mitään. Ohjaus reeniä ollaan aika paljon myös tehty. Hulin kanssa tehdän tokon avo-liikkeitä. Nouto rupeaa pikku hiljaa olemaan sellainen niinkuin sen haluan. Ainut vaan että taas on tullut kapulan pureminen aika pahasti takaisin. Yhdessä vaiheessa se oli melkeinpä kokonaan unohtunut.

Oikulle on nyt varattu aika kuvauksiin, ensi viikolla pitäisi sinne mennä. Sain synttärilahjaksi koiralle kuvauksen...Ehkä olen epänormaali nainen kun en halua kultaa ja mammonaa lahjaksi : ) Mutta lahja tulee tarpeeseen.

Ensi kesän paimennussuunnitelmatkin on nyt tehty tai itse asiassa jo ilmoittauduttu. Osallistutaan Oikun kanssa junior herding testiin. Saa nähä miten tuossa hommassa käy. Testi on heinäkuussa joten saadaan vielä keväällä aikaa hioa meidän systeemejä. Farmikisat ovat myös siirtyneet heinäkuulle ja kovasti olisi tarkoitus myös niihin osallistua.

Mutta palaillaan...

Aikaa viimeisestä...

2008-12-04T19:07:00.002+02:00

No huh huh... Ihan hävettää kun on taas pitkä aika edellisestä. Kaikkea on taas kerennyt tapahtua.
Aloitellaan aika järjestyksessä...
Joo, elikkä marraskuun alussa käytiin Vantaalla schape-erkkarissa. Huli sai ERIn mutta ei sijoitusta ja Oikku sai myös ERIn ja kilpailuluokan kakkonen. PU kehässä ei sijoitusta. Samalla käytiin jalostustarkastuksessa Oikun kanssa. Kohtalaisen hyvän arvion sai mutta uudemman kerran mennään sitten muutaman vuoden päästä. Jonkun verran tuli sanomista "löysistä" paikoista.

Pari viikkoa erkkarin jälkeen lähdettiin Marin ja Anskun kanssa Hollantiin schapendoesien club show:n. Mukaan lähti viisi koiraa, Oikku, Riesu, Vítti, Likka ja vanha mummo Ellu. Menestystä ei juuri tullut, Riesu oli ainut joka sai ERIn. Oikku sai EHn, tuomari halusi enemmän jalkoja ja rintaa. Paljon näki taas koiria laidasta laitaan. Kerettiin jopa käydä vähän shoppailemassa ja katselemassa maisemia. Yllätyin mitenkä mukavia ihmisiä ovat hollantilaiset : ) Mukava reissu ja olisi siellä viipynyt vähän pidempääkin ja sää olisi saanut olla parempi.

Ai niin, tärkein meinasi unohtua. Käytiin Oikku mittuuttamassa nyt sitten virallisesti agilitykisoja varten. Meidän kisakirjassa on nyt kolmen tuomarin allekirjoitus siitä että on nyt virallisesti MEDIKOIRA. Yksi tavoite saavutettu, nyt kun saisi vain koiran kisakuntoon niin pystyisi starttaamaan.

Nyt on otettu Oikulle tehokuuri kontaktien opetukseen. Jos ne osaset nyt rupeaisivat pikku hiljaa lonksahtelemaan paikalleen. Janitalta on taas varattu kaksi tuntia koulutusta jotta saataisiin nyt tää meikäläisen ohjaus kuosiinsa. Ja varsinkin se radan luku....Keppejä pitäisi nyt ruveta ottamaan 12 kipaleella kun nyt on haettu kuudella sitä vauhtia taas uudemman kerran. Keinu on vielä kesken mutta siinä ei "pitäisi" pitkään mennä koska sitä on jo aloitettu, nyt on vaan "loppuasennon" hiominen. Tämä viikko onkin mennyt reenatessa, kolme kertaa ollaan keretty hallille tekemään pikkujuttuja.

Mutta eipä tänne sen ihmeellisempää...

Syksyn kuulumisia

2008-10-21T19:53:00.002+03:00

Taas on näköjään kulunut yli kuukausi viimeisimmästä : )
Paljon on taas kerennyt tapahtua. Nyt on työyhteisökin vaihtunut. Meidän kunnassa harrastetaan nyt tätä työkiertoa eli jokainen työntekijä käy vuorollaan eri työpisteessä tutustumassa toisten työhön. Mie oon kotihoidossa nyt tuonne joulukuun puoli väliin eli pari kuukautta. Sitten palaan omaan työpisteeseen.

Koirarintamalla on tapahtunut paljon. Nyt on tullut uutta innokkuutta reenaamiseen, varsinkin tuon tokon suhteen.
Mut aloitellaanpa ekana syyskuun puolen kuulumisista.
Tuli käytyä agilityn MM-kisoissa ja hieno meininki oli päällä. Kyllä se on vaan niin erilaista olla paikan päällä kun nyt on katsonut uusintoja telkkarista. Hienosti meni sveitsiläinen schape, eipä juuri panikoinut tilanteesta. Lähtöalueellakin häntä vain heilui ja oli todella iloinen pakkaus.

Samalla reissulla oltiin siellä Turussa liki viikko "tuottajan" tykö. Meillehän oli varattu MM-kisojen jälkeiseltä viikolta 2,5 tuntia teho-opetusta agilityä Janitalta ja Jaakolta.
Oppia tuli paljon jota ei kaikkea vieläkään oikein ymmärrä eikä osaa soveltaa mutta jos sitten pikku hiljaa rupeaisi tuo pää selventymään. Paljon tuli uusia asioita eli kyllä vaan agilitykin kehittyy ohjauksellisesti maailman menossa.

Mutta tokoon saatiin ihan nyt uusia käänteitä. Nyt kyseinen laji on todella mukavaa eikä tunnu puulta. Kiitos Anskun joka antoi todella hyviä vinkkejä ja korjaili meikäläisen tekemiä virheitä. Nähtävästi meidän ongelmat johtuivat ihan liiallisesta jankkaamisesta ja koira turhautui. Noudon alkeet saatiin myös kuntoon ja Oikku tuo nykyään tunnarikapulaa jo sivulle ja käy jopa vielä istumaan ja pitää myös kapulaa niin pitkään ennenkuin palkka tippuu kädestä. Kaikkea muitakin uusia vinkkejä sekä neuvoja saatiin meidän tokoon. Kyllä oli todella hyvä vierailu Turkkusessa.
Hulin kanssa aloitettiin myös tokon opiskelut uudestaan uusilla opeilla ja se on todella hyvä tokokoira. Noudon kanssa meillä on ollut ongelmia mutta sekin tuo nykyään tunnarikapulan sivulle ja pitää sitä niin pitkään ennenkuin palkka tippuu maahan. Nyt sitten siirrytään Hulin kanssa kohta oikeaan noutokapulaan kunhan oon saanut tarpeeksi pitämistä vahvistettua sivulla. Luoksetulon pysäytykset aloitettiin myös uudestaan. Ennenkun heitin jotain Hulin taakse, se hyppäsi sivuun ja katsoi, että mitä helvettiä tuo ämmä minua heittelee. Sisällä ollaan reenattu kyseistä liikettä ja nyt koira ei väistä ollenkaan vaan pysähtyy ja sitten katsoo lentikö jotain taakse. JEEEE!!!! Kaukkarit on myös reenauksessa, ainut ongelma niissä on että koira liikkuu jonkun verran eteenpäin. Liian innokkaista istumaan nousuista ottaa hieman eteenpäin.
Mutta nyt tuli Hulin kanssa myös tavoitteelliseksi reenaus tokon suhteen. Ei sitä tiiä jos vaikka ensi vuoden puolella menisi jo tokon AVO-luokkaan....

Joo mutta ei tässä mitään sen kummallisempaa ole kuukauden aikana tapahtunut.
Palaillaan.....

Ahkera kirjoittelija....

2008-09-12T10:48:00.002+03:00

Syyskuun paremmalla puolella jo elellään. Täällä on ollut tosi kurjat kelit. Vettä on satanut vähän väliä. Nyt on yötkin olleet huomattavasti kylmempiä eli tosi asia on että talvi tekee tuloaan.

Mitäs meillä on tapahtunut? Eipä juuri mitään erikoista. Näyttelyissä ei olla käyty eikä myöskään kisoissa. Paimennukset ovat olleet nyt tauolla näitten kelien takia. Silloin kun olisi hyvä keli ja pystyisi pelloille menemään niin meikäläinen on töissä.
Elokuun loppupuolella käytiin Oikun kanssa MH-kuvauksessa. Koiran ikään nähden kuvaus meni hyvin. Aika rankka on kuvauksen kulku kun ärsykkeitä tulee toisensa perään. Ja kun kuvaukseen meni aikaa varmaan jotain 45-50 min niin se on pitkä aika koiralle. Mutta hyvää tietoa koirasta tuli. Jossakin vaiheessa käydään sitten luonnetestissä mutta siihen on vielä aikaa.

Agilityä ja tokoa on yritetty Oikun kanssa vääntää. Agility menee "hyvin" verrattuna tokoon. Mie ite saan tosi hyvin sössittyä tuon tokon. En ymmärrä miten se voi olla niin vaikeaa...Suurin ongelma on se palkkaus. En kerkiä koiraa oikean aikaisesti palkata niin sitten kun se palkka tulee, koira on jo ns. väärässä asennossa. Sivulle tulo-reeneissä tämä oikein korostuu. Koira on varmaan 10 vuotias ennenkuin sen kanssa ollaan missään tokokisoissa käyty. Mutta onneksi toko on meidän "sivulaji" : )
Onnittelut Oikun siskoille, Sohville ja Mollalle, hienoista tokotuloksista!!!

Huli on nyt sitten siirretty eläkkeelle agilityhommista, ainakin kisoista. Reeneissä se on ollut mukana ja hyppinyt medi korkeuksia. Ei ole kevennellyt tai linkuttanut. En oo ainakaan huomannut.

Mutta palaillaan taas asiaan kun jotain uutta rintamalla...(muutenkin niin ahkera kirjoittelija)

Elokuun puoliväli jo menossa

2008-08-16T16:59:00.003+03:00

Elokuu on jo puolivälissä. Nopeasti kyllä kesä mennä pyyhälti, ei oikein huomannutkaan.
Elokuun ekana viikonloppuna oltiin Kuopiossa näyttelyturneella. Kolmipäiväiset näyttelyt, kyllä se on vaan rankkaa hommaa. Meillä meni näyttelyssä yllättävän hyvin. Saldona tuli Hulille PU2, ROPpi ja ROPpi sekä Oikulle ERI, PU4 ja PU3 sekä SERTI. Oikun menestykseen oon tyytyväinen, koska joka päivältä se sai sen ERIn. Seuraava näyttely on sitten myöhemmin syksyllä. Saa vähäksi aikaan "puudelihommat" jäädä.

Paimentamassa ollaan myös käyty, välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä. Viimeksi Oikku oli kyllä ihan yliveto. Lampaiden luokse kun päästiin niin korvat hävisi sen siliäntien ja kaikki käskyt oli ihan outoja sen mielestä...Herra päätti vähän itsekseen työskennellä eikä kuunnella mammaa yhtään. Oikkua oon pitänyt pehmeänä koirana ja tähän asti ei ole tarvinnut ääntään korottaa että koira kuuntelisi ja uskoisi. Nyt kyllä joutui aika tiukasti komentamaan ja paimensauvaa maahan lyömään jotta käskyt menee perille ja saataisiin jotain aikaiseksi. Ei hyvin koira lakoillut maahan eikä häntä laskenut kun komennettiin Sinikan kanssa yhdessä. Jännä huomata miten siitä koko ajan löytyy uusia piirteitä.

Tokon ja agilityn suhteen on välillä hiljasempaa ja välillä taas enemmän touhua. Agilityssä on hyvä kun Oikulla on sitä vauhtia ja tarmoa ja siinä mie jotenkuten pysyn perässä. Mutta tää toko, miten se voi olla niin vaikeaa. Myö edelleenkin junnataan niissä pienissä liikkeen osioissa kun tää ohjaaja on liian hidas (lue:tyhmä), että Oikku varmaan kärsii tästä hommasta. Koiralla on intoa tokoon mutta mie en oikein osaa sitä hyödyntää oikealla tavalla. Eli emme sen saralta varmaan starttaa tämän vuoden puolella. On aika paljon niitä säätö juttuja.

Mutta ei tänne itä-rajalle sen kummasimpia.

Kuulumisia heinäkuulta

2008-07-23T23:23:00.004+03:00

Kesäkuu on jo vaihtunut heinäkuuksi ja kohta syksy rupeaa kolkuttelemaan ovelle. Meillä on illat pimenneet nyt aika nopeasti. Kesälomatkin on jo pidetty eli loppukesä menee töitä tehden. Syyskuussa on vasta seuraava loman pätkä kun lähdetään agilityn MM-kisoihin kannustamaan ja sitten seuraavalla viikolla mennään Oikun kanssa kasvattajaa "kiusaamaan".

Hulin tilanne jalan suhteen on edelleenkin samanlainen. Viime viikolla kävin Hulin kanssa ottamassa agia medi esteillä niin kaveri sanoi, että olihan se taas kerännyt itseään ennen hyppyä. Pihassa kyllä juoksee enkä oo sen huomannut keventävän sitä jalkaa. Käytiin myös Hulin kanssa tokoilemassa josta jätkä oli tosi innoissaan.

Oikun kanssa ollaan jatkettu samoilla reenilinjoilla mitä aikaisemmin. Tokossa yritetään saada alokasliikkeet kondikseen jos sitä vaikka syksymmällä kävisi kokeilemassa kokeessa...
Paikallaan olo meillä on pieni murheenkryyni. Kärsivällisyyttä kyllä tarvitaan liikkeen opetuksessa. Seuraamisen kontaktiin en ole ihan tyytyväinen, välillä vähän liikaa hajoaa niin sitä pitää myös vahvistaa. Agia ollaan käyty myös reenailemassa, välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä.

Tämän viikon maanantaina käytiin hakuilemassa. Kummallakin koiralla otin pelkkiä tuulia. On niin pitkä aika viimesimmästä kerrasta että palauteltiin homman nimeä koirien muistiin. Huli toimi kuin vanha konkari. Oikku turhan paljon haahuili, otti välillä myös jäljen hajun jota lähti seuraamaan. Mutta muuten reeni meni tosi hyvin.

Oikun kanssa ollaan käyty paimentelemassa. Tämä viikko jäi väliin koska Sinikalla on farmi-kisa viikonloppu. Ensi viikolla taas jatketaan. Nyt on kolme peräkkäistä kertaa mennyt tosi hyvin. Tuntuu kuin koira edistyisi silmissä. Pitkä prosessihan tämä paimennus on mutta ensi kesäksi on jo tavoitteet asian suhteen laitettu. Kovasti yritetään niihin päästä.
Mukana oli myös Tiina ja Urkki (Riesun poika). Urkki tulee kohta 5 kuukautta. Herra pääsi nyt toisen kerran lampaiden tykö ja laumaa ajamaan. Kyllä sieltäkin löytyy tätä viettiä. Tosi hyvin meni lauman perässä eikä yhtään arastellut lampaita. Urkki on myös todella hyvä lupaus tähän harrastukseen.
Alla on video jonka Tiina kuvasi. Video on toiselta harjoitukselta. Eli eka harjoitus oli kun kuljetettiin lampaat aitauksesta laiduntamaan. Ja tämä video on toinen harjoitus, ns.kuljetus pihaan päin. Tähän asti ollaan Oikun kanssa lauman takaa paimennettu ja kuljeteltu laumaa sillä tavalla. Viime kerralla ja nyt tällä kerralla se rupesi itse hakemaan tasapainoon eli hakeutui lauman eteen jolloin se tuo laumaa miulle. Videolla näkyy jonkun verran sitä tasapainoon hakeutumista. Välillä paketti hajoaa mutta Sinikka ei ole asiasta vielä huolissaan. Sinikka sanoi, että kaikki tulee ajallaan ja vielä ei ruveta tekemään niitä hienosäätöjä. Kouluttajan mukaan koira on ottanut nyt isoja harppauksia eteenpäin ja se näkyy myös apukoiran työskentelyssä.
Ite oon ihan tumpelo tässä kun kaikki asiat ovat uutta ja aina ei ymmärrä kaikkea mitä tarkoitetaan. Mutta jos ne palikat rupeaisi miullakin siirtymään paikalleen pikku hiljaa...

Videokuvaa...

2008-06-30T01:20:00.002+03:00

Juhannus meni ja heinäkuu on aluillaan. Vietimme mökkijuhannusta velipojan mökillä. Huli oli onnessaan kun sai vapaasti läträtä vedessä. Oikku ei oikein mielellään mennyt veteen, viime vuonna meni paljon paremmin. Rauhallinen juhannus oli...

Itse asiassa hajotin jalan juhannuksena ja nyt on sitä yritetty parannella. Totta se on että "aikuisen" ei kannata mennä trampoliinille hyppimään. Nivelsiteet sain aika pahasti venähtämään tuolla laitteella. Pakosti on nyt jalan takia tullut reenitaukoa joka asian suhteen. Tulevana viikkona pitäisi yrittää saada aikataulua hieman kiinni. Paimennukseen ei olla päästy ja nyt kyllä päätin että menen vaikka olisi pää kainalossa.

Pientä tottistelua ollaan otettu sisätiloissa namien kanssa kun leikkiminen koiran kanssa ei oikein onnistu kipeällä jalalla. Hulille oon yrittänyt opettaa naksun kanssa pikku temppuja. Mutta eiköhän se koipi parane pikku hiljaa ja päästään taas tositoimiin.

Kesäkuun alussa oltiin siellä agilityn möllikisoissa. Jotka olivat Oikun elämän ensimmäiset kisat. Alla on kummankin mölliradat videoituna. Kisat ovat sillä periaatteella että hyllyjä ei tule mutta hyllystä tulee 20 virhepistettä. Oikulla taisi tulos olla jotain 40 ja Hulilla 5. Oikulla ei vielä oikein nuo kontaktit oo hallinnassa. Niinkuin näkyy... Ilta ei sään kannalta ollut mikään hyvä. Vettä satoi aivan kaatamalla. Hyvää harjoitusta kummallekkin koiralle. Huli on aina ollut sellainen hienohelma mutta yllätyin miten hyvin jätkä liikkui kelistä huolimatta. Oikkua ei keli haitannut yhtään. Oikun kanssa tavoitteena oli radalla pysyminen ja hauskanpito. Ja se pysyi radalla vaikka meillä on ollut pientä murrosikää havaittavissa. Hulille ei nyt ollut suurempia tavoitteita kun kokeilla vain jalan kestävyyttä.

Hulin eka radan jälkeen olin huomaavinani pientä keventelyä. Siinä kaverin kanssa katsottiin ja juoksutettiin koiraa mutta ei oikein osannut sanoa mitään. Toisen radan jälkeen sama homma. Videolta katsottiin hyppimistä mutta vaikea oli mitään sanoa. Kotona katsoin sitten tarkemmin niin kyllä se vaan huomaamattomasti keräsi itseään ennen hyppyä. Eli Huli on nyt sitten taas tauolla. Katsotaan onko siitä sitten enää kisoihin. Koiran ehdoilla mennään eteenpäin.

Palataan asiaan... : )

Laiskuutta....

2008-06-09T13:48:00.002+03:00

Jaahas, edellisestä kirjoituksesta on taas tovi...
Kesäkin on jo kerennyt alkaa...

Paljon on tapahtunut tuohon pariin kuukauteen. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna oltiin Puuparran ekalla kennelleirillä. Paljon sai taas uutta oppia tokossa sekä agissa. Sen ainakin oppi, taas uudelleen, miten paljon koiran toimintaan heijastaa oma käyttäytyminen. Tokossa sen huomasin varsin hyvin. Paikallaan olot ovat ruvenneet sujumaan hyvin, Turkuun asti piti ajaa senkin asian takia... :)

Ollaan nyt kotona yritetty soveltaa noita oppeja, vähän turhan laiskasti. Pitäisi taas jostain saada kunnon reeni-into hommaan niin rupeaisi ehkä jotain näkyvää saamaan aikaiseksi. Hiljaa hyvä tulee...

Näyttelyssäkin käytiin toukokuussa, ihan hyvällä menestyksellä. Näyttelyhommista pidetään nyt vähän taukoa. Paimentelemassa ollaan käyty, viime viikko jäi väliin. Nyt pitää tällä viikolla yrittää taas päästä. Homma tyssää aina tuohon auto asiaan, kun isännänkin pitää jollain kulkea töihin.
Hakuilemassa ei olla käyty pitkään aikaan, ei sen puoleen ei ole ollut reenejäkään. Kun yhteistä aikaa ei tunnu aina löytyvän. Mutta jos nekin nyt saataisiin jollain tavalla pyörimään.

Hulin jalka rupeaa olemaan jo ok. Medihyppyjä ollaan hypitty ja tänään kokeillaan maksia, että kestääkö vai ei. Nyt koira ei ole kevennellyt, mut joku aika sitten reenien jälkeen näytti siltä kuin ei olisi kokonaan painoa varannut takajalalle. Mut pitää vaan uskaltaa kokeilla. En oo nyt mihinkään kisoihin ilmoittanut ennenkuin näkee kestääkö vai ei.

Huomenna lähetään epiksiin poikien kanssa. Saa nähdä mitä niistäkin tulee....Laittelen sitten epiksien jälkeen kuulumisia....

Hauskaa vappua!!!

2008-04-30T09:18:00.002+03:00

Oikein hauskaa vappua itse kullekkin!!!
Meillä menee vappuaatto koiramaisissa hommissa. Yleensä "nuoren" ihmisen pitäisi vähän juhlia...Mutta eihän sitä vielä tiedä minne illalla tiet vievät... ; )

Eilen oltiin Päivin ja "belkkareitten" kanssa tottistelemassa meidän kylän koulun parkkiksella. Oikulle oli hyvää reeniä, oli nimittäin jonkun verran trafiikkia. Valittiin juuri se ilta viikosta kun vanhemmat tulivat koululle sopimaan nuorten luokkaretkestä. Häiriötä oli tosi paljon joka vei jonkun verran Oikun keskittymiskykyä, kun piti välillä tsiikailla mitä ympärillä tapahtuu. Eli me tarvitaan lisää tuollaista hälinää reenien ympärille.
Ruutua otettiin, hyvin koira lähtee tyhjiin mutta nyt pitäisi saada se sinne pysähtymään. Pysähtyminen tulee varmaan olemaan ongelmallista. Toisena teemana meillä oli nouto. Päädyttiin koira laittaa liinaan jotta tuo sen kapulan suoraan miulle. Kun meillä on havaittavissa tätä huuhailua, varsinkin kun on jotain suussa. Paljon mukavampi juosta ympäri mammaa esine suussa kuin luovuttaa sitä. Toinen asia mikä myös huomattiin että en pysty koiraa kehumaan ollenkaan kun se kantaa kapulaa. Kokeiltiin muutaman kerran, että kehuin ja joka kerta sylki kapulan pois. Täytyy olla hissukseen ja siinä vaiheessa kun on miun luona niin hiljaa kehun ja silittelen. Lopuksi otettiin liikkeestä pysähtymistä joka rupeaa onnistumaan jo aika hyvin. Kaukkareita myös otettiin pikkuisen että Päivi näki liikkuuko koira yhtään ja tekeekö se ne "oikealla tavalla". Mutta kyllä mie vaan sano että toko on yhtä säätämistä ja säätämistä...

Tänään lähdetään sitten paimentamaan iltapäivästä. Oikarinen vaan lähtee mukaan touhuun koska Huli saa vielä parannella revähtymäänsä. Keventely on jäänyt vähemmälle ja nyt jopa venyttelee ihan kunnolla kummankin puolen. Jospa se nyt pikku hiljaa rupeaisi parantumaan.

Mutta palailen taas....

Aikaa taas vierähtänyt viimesimmästä

2008-04-27T15:37:00.003+03:00

Viimeksi näköjään on tullut kirjoiteltua maaliskuussa...Aika on kyllä vierähtänyt tosi nopeesti. Koko maaliskuuta ei oikein edes huomannut. Myö ollaan reissattu ja kisailtu ja kotikoulutuksia tehty.

Huhtikuun alussa käytiin Hulin kanssa Varkaudessa kisaamassa agilityä. Todella huonolla menestyksellä. Eka radalla keppien kanssa oli suuria ongelmia, sitä ennen kyllä saatiin jo hylly. Koira karkasi A:lta väärälle esteelle. Mut kepit oli hankalat, koira aloitti väärin ja toisella kerralla tuli välistä pois. Kolmannella kerralla kepeiltä saatiin puhdas suoritus ja päätin lopettaa sitten hyllyradan tekemisen siihen.
Toinen rata alkoi ensimmäisen riman tiputuksella, oma moka aika lahjakkaasti. Koira teki tosi hyvää rataa mutta kaarrokset olivat aivan tautisen isoja. Yliaikaa tuli reilu 3 sekkaa ja se on tosi paljon. Kontakti esteet meni tosi hyvin, koira tuli alas asti ja A:ltakaan ei nyt karannut. Näistä kisoista ei jäänyt mitenkään hyvä olo, en tiiä mistä johtuneen.
Nyt Huli on pois kisakentiltä reilun kuukauden ajan. Kaksi viikkoa sitten koira reväytti vasemmalta puolelta nivusen seutua lihaksen. Jyväskylän näyttely sekä eiliset kisat jäivät väliin saikun takia. Nyt katsotaan pystyykö osallistumaan seuraavaan näyttelyyn. Hieroja kävi männeellä viikolla ja seuraava hieronta kerta on toukokuun puoli välissä. Jonkun verran keventelee edelleenkin mutta ei niin paljon mitä tapahtuneen jälkeen. Nyt jopa varaa jo painoakin jalalle. Hieroja antoi luvan aloitella kevyellä liikunnalla jotta ei jäisi opituksi tavaksi keventely.

Oikun kanssa käytiin Jyväskylän näyttelyssä. Hyvää teki Oikulle päästä matkaan ilman Hulia. Joutuu jätkä vähän myös itsekkin ottamaan "vastuuta" kun aina ei pysty tukeutumaan Huliin. Tuomarina oli Kari Järvinen ja saldoksi saimme H. Tuomari ei tykännyt yhtään Oikusta. Määritteli koiran "mäyräkoiraksi" arvostelun perusteella. Mutta se oli vain näyttely ja hyvä harjoitus tulevia koitoksia varten.

Koulutusrintamalle ei kuulu uutta. Tokon suhteen on ollut laiskuus ajankohta menossa. Pitäisi taas ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta panostamaan siihenkin enemmän. Eilen käytiin hallilla ottamassa pienet agireenit. Eka kerta meni vähän kuuheltamiseksi kun on toista viikkoa aikaa kun viimeksi käytiin hallilla. Tehtiin puomia ns.:lla juoksukontakti menetelmällä mutta en tiiä onko se kaikkein paras ratkaisu meidän suoritus tavaksi. Mutta onneksi ei ole enää pitkä aika Puuparran leiriin ja saa taas uutta tietoa sekä näkökulmaa asiaan. Rengasta otettiin myös, nyt ilman hihnaa. Koira taas yllätti positiivisesti, hakee jo rengasta tosi hyvin, että pystyy jo lähettämään renkaalle.
Tänään sain viimein ja vihdoin laitettua kaikki 12 keppiä ja verkotettua loppuosan. Oikulla on vain tehty 6 kepillä ja ajattelin että varmasti yrittää tulla välistä pois mutta mitä vielä. Jätkä teki tosi tyylikkäästi, kuin vanha tekijä, kepit loppuun asti. Lähetykset onnistuu hyvin, lähtee jo reilusta 5 metristä hakemaan itsenäisesti. Nyt pitää yrittää vaan kulmat saada onnistumaan kympillä ja ruveta vaikeuttamaan reeniä kerta kerralla.

Niin ja käytiinhän myö Oikun kanssa männeellä viikolla keskiviikkona paimentamassa, kurssin eka kerta. Laumassa taisi olla 15 lammasta millä aloitettiin. Pitkän tauon jälkeen homma alkoi tosi hyvin. Koira oli reippaana ja näytti mielenkiintonsa lampaita kohtaan. Nyt jo rupesi hakemaan sitä omaa paikkaansa lauman perässä. Viime syksyn herättelyt ei ole menneet hukkaan ollenkaan. Koira oli vielä liinassa mutta siitä yritetään päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Yritän saada jossakin vaiheessa videon pätkää tänne sivuille jotta meidän "tuottajakin" näkisi kasvatin toiminnassa. Huli on pois näistä kuvioista niin pitkään ennenkuin jalka paranee.

Mut yritän palailla astialle kun taas jotain asiaa... : )

Pääsiäinen tuli ja meni

2008-03-26T13:02:00.003+02:00

Eipä juuri tuota pääsiäistä tullut juhlittua muuten kuin herkkujen suhteen. Kiireinen viikonloppu menoineen ja tuli tietysti töitäkin tehtyä. Täällä päin oli todella hyvät kelit viikonlopun aikana, sai nauttia auringon paisteesta. Mutta tällä hetkellä ei ole tietoakaan noista keleistä. Viime yön aikana oli ruvennut ihan kunnolla lunta tulemaan ja sama jatkuu edelleenkin. Kuistin edessä aamulla oli varmaan yli puoli metriä tuiskuttanut lunta. Koiratkin oli ihmeissään kun ei päässyt normaaliin tapaan aamupissalle pihalle. Mutta onneksi naapurin setä tuli auraamaan ja koiratkin pääsi pihalle. Ei oikein auttanut kolallakaan touhu kun ei päässyt lumia mihinkään työntelemään. No toivottavasti tämä on nyt sitten kevään viimeinen lumimyräkkä.

Me tosiaan oltiin viikonlopun aikana menossa koiratouhuissa. Aloitetaan siitä tärkeimmästä eli Hulin agilitykisoista. Pitkänäperjantaina oli Joensuussa kisat ja tuomarina oli Pertti Siimes. Kolme rataa joista yksi oli hyppis. Nollien keruu on tiukoilla koska tarvitaan agi-radoilta se neljä nollaa koska hyppiksiltä on plakkarissa se sallittu kaksi ja tuplakin saatiin vahingossa viime vuoden elokuussa.

Radat oli tosi mukavia, oli menoa mutta kuitenkin kääntöjäkin ja pahoja keppikulmia. Kummaltakin agiradalta saatiin se tuttu hylly-tulos. Koira toimi taas kuin unelma mutta itse olin taas pihalla kuin lumiukko. Eka radalla koira pääsi livahtamaan putkesta A:lle kun hiljaa seisoa jökötin puomin luona, en yhtään ihmettele koiran ratkaisua koska minkäänlaista ohjausta tilanteessa ei tapahtunut. Muuten se hyllyrata meni loppuun hyvin.
Toisella radalla ohjasin koiran hyppäämään takaisin hypätyn esteen. Nämä omat möhläykset syövät kyllä naista että ei osaa kuvitellakkaan...En tiiä oppiikohan sitä ikinä ohjaamaan koiraa varmalla otteella ja samalla asenteella.
Hyppikselle lähdettiin pitämään vain hauskaa ja juoksemaan. No siltä radalta tuli yliaikainen nolla (0,22). Seuraaviin kisoihin yritetään samalla asenteella kuin nyt hyppikselle niin ehkä myö sitten tehtäisiin sitä tulosta. Kaikki on nyt vain itsestäni kiinni.
Samoissa kisoissa reenikaveri teki voittonollan ykkösluokasta ihan sika nopeella holskulla. Niillä on ollut nollan tulo aina ihan pienestä kiinni. Mutta nyt on avattu nollatili niin jos niitä nyt rupeaisi tipahtelemaan enemmänkin. Paljon ovat tehneet töitä koiran kanssa. Onnittelut Satulle ja Topille vielä tätä kauttakin!!

Maanantaina oli sitten tämä kauneuspuoli. Maanantai aamuna lähdettiin ajamaan kohti Lappeenrantaa näyttelyyn johon oli ilmoitettu 14 schapea (paikalla 11) ja tuomarina toimi Lena Danker. Onneksi ei tarvinnut yksinään lähteä, sain oman KEPOn mukaan. Ihmeitten aika ei ole ohi mut ilman mitään isompaa suostuttelua sain isännän lähtemään mukaan. Ihme!!!!
Kummatkin koirat saivat ERIn ja olivat kahdestaan paras uros-kehässä. Kiitos Hennalle Oikun esittämisestä!!! Ihmeet ei loppuneet isännän mukaan lähtemiseen. Tuomari sijoitti, meidän keskenkasvuisen junnu rääpäleen, PU 1!!!! Jotenkin koko homma oli vähän epälooginen. Roppi-kehässä oli vastassa myös junnukoira, Lumikuono Äiteen Plikka. Lopuksi Oikarinen oli ROP. Eli voi sanoa että kehässä jyräsivät nyt nuoret, junnukoirat. Reissusta on nyt taas yhen kerran toivuttu...

Eilen käytiin sitten kummankin kaa agireeneissä. Kumpikin toimi erittäin hyvin. Oikkukin kuunteli ja seurasi ohjausta kuin "vanha tekijä". Kummankin reeneistä jäi taas hyvä maku suuhun. Tokoa tehdään kotona ja pikku hiljaa siinä myös edistytään. Oikarisella paikalla oloreeniin yritetään saada viivettä ja siinä ei olla kyllä kympin arvoisesti edistytty. Mutta pikku hiljaa...

Laitan pari huonoa kuvaa meidän jäälenkistä torstailta, kun vielä oli hyvä keli.

Kuulumisia...

2008-03-20T09:18:00.002+02:00

Aikaa on taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Laiskuutta!!!
Menneen viikon lauantaina käytiin Tampereella pyörähtämässä näyttelyssä. Tuomariksi oli saapunut erkkarituomari Jan De Gids. Schapeja oli tosi mukavasti paikalla, junnukoiria varmaan kaikkein eniten mitä missään näyttelyssä on ikinä ollut.
Oikarinen oli junnuissa ja sai tulokseksi hienosti ERIn ja kilpailuluokan neljäs. Kakkosta lähdettiin hakemaan koska koira on vähän vaiheessa mutta tulos oli taas yllätyksellinen. Juokseminen onnistui hyvin, yksi kenguruloikka saatiin vain aikaiseksi : ) Huli sai myös ERIn ja sijoittui PU kehässä kolmanneksi. Kumpikin koira oli kasvattajaryhmässä, Huli Lumikuonon ja Oikku Puuparran ja samalla tämä oli Puuparran ensimmäinen kasvattajaryhmä.
Näyttelyn jälkeen otettiin Anskun ja muiden kasvattien kanssa pienet tokoreenit. Onneksi Oikku näytti ne samat elkeet mitä kotona reenatessa tulee eteen. Niihin saatiin nyt neuvoja. Liikkeestä pysähtyminen ei onnistu meillä pallon kanssa joten siihen vaihdettiin nyt se nami. Ja sujuu tosi paljon helpommin ja koira tietää mistä palkka tulee. Ainut vaan että meidän piti lähteä ajelemaan kesken kaiken kotia kohti kun tuo matka ei ole lyhyemmästä päästä.
Kotona oltiin lauantai-iltana lähempänä kymmentä ja seuraavana päivänä oli työvuoro. Hauskaa oli mutta kyllä oltiin koko porukka rättiväsyneitä. Palautuminen kestää...

Eilen käytiin Oikarisen kanssa hallilla. Tiina oli aputyttönä mukana. Reenit meni hyvin. Ainut mikä nyt vähän mättää on käännökset. Koira vetää hirveät kaarrokset hypyltä. Varmaan palaamme hieman taaksepäin koulutuksessa ja otetaan pelkkiä käännöksiä. Hauskaa tässä se on kun välillä käännökset ovat tosi pieniä ja nopeita ja välillä taas leiskautetaan. Omaa sijoittumista ja ohjausta ollaan yritetty miettiä ja kaikkea ollaan kokeiltu. Välillä toimii ja välillä ei. Kyllä tää on vaikeeta. Innolla kyllä odotan Janitan ja Jaakon koulutusta toukokuussa. Saisi vaan tulla äkkiä : )

Samaan aikaan hallille tuli muitakin reenailijoita joten saatiin Oikulle hyvät häiriötekijät tokoon ; ) Olin varma että koira ei pysty tekemään mitään, varsinkaan paikalla oloa... Mut epäilykseni osui väärään. Oikarinen keskittyi tosi hyvin työskentelyyn. Radalla meni koira joka haukkui mutta eipä jätkää moinen kiinnostanut. Paikalla olossa, istualtaan, Tiinan kaksospojat tulivat halliin niin eipä sekään saanut takapuolta nousemaan vaikka pojat menivät ihan vierestä. Vaiheessa paikallaan olo on mutta hyvät onnistumiset antaa kyllä motivaatiota reenaukseen.

Pihalla ennen lähtöä vielä höpöteltiin ja samalla seurattiin miten Oikku on lasten kanssa. Pojat leikkivät lähellä olevalla mäellä ja Oikku mukana. Kertaakaan en nähnyt Oikun käyttävän hampaitaan käsiin, jalkoihin, vaatteisiin... Hyvin osasi mukana olla ja hyvin osasivat pojatkin käsitellä koiraa.

Viimesimmästä taas aikaa

2008-03-03T03:40:00.003+02:00

Näköjään viime kirjoituksesta taas tovi vierähtänyt :)
Ei sen puoleen, ei kyllä oo tapahtunut mitään erikoista. Kotireenejä ollaan tehty ja välillä käyty hallilla vähän juoksentelemassa. Oikulla on varmaan menossa taas joku ikäkausi. Tuntuu että mikään ei onnistu ja helpot asiatkin on vaikeita. Sunnuntai aamuna käytiin hallilla, Oikun kanssa, niin nyt tuntui pitkästä aikaa että, koira kuuntelee ja tekee taas siinä hyvässä vireessä. Meillä on ollut tokokin vähän tauolla mut nyt pitää tulevana viikkona ruveta taas siihen panostamaan.

Puomia otettiin Oikun kaa ekaa kertaa korkeana mut ns."ongelmana" on tämä hirveä vauhti. Hihnassa oli koira mut siitäkään ei voi hirveästi jarrutella ja miun käsi siinä edessä on ihan yhtä tyhjän kanssa. No tästä vauhti syystä koira tipahti puomilta mut eipä tuonne pääkoppaan tuntunut jäävän mitään pelkoja. Ainut missä huomasi et jotain tapahtui niin oli puomille menossa vinossa mut sekin saatiin korjaantumaan. Seuraavalla kerralla pitää kokeilla koira irti ja antaa mennä itsekseen. Muuten reenit meni hyvin.
Hulin kanssa ollaan pihassa reenattu kiertoja ja kepeille lähetyksiä. Nyt tulevana viikkona Hulikin pääsee mukaan hallille vähän radan pätkää tekemään.

Lauantaina käytiin Juuassa ryhmänäyttelyssä jossa tuomarina oli Elena Ruskovaara. Schapeja oli ilmoitettu 8 kipaletta joista yksi oli narttu ja yksi junnu-uros oli poissa. Eli aika miesvaltainen näyttely. Näyttely oli Oikun ensimmäinen virallinen ensi esiintyminen. Oikarisella on pari mätsäriä takana ja pentuiässä ei käyty virallisissa näyttelyissä. Oikarinen oli varmaan päivän yllättäjä ollen PU 2 ja saaden ensimmäisen sertin. Jätkällä on vain 9,5 kk ikää!!! Ei varmaan koira tiedä minkä tempun teki. Huli oli myös ilmoitettu näyttelyyn ja Hulsa oli ROP. Ryhmässä tuli vain kiitos ja hei, joka on muutaman kerran tullut kuultua aikaisemminkin.

Näyttelystä ostin Oikulle hienon pehmoisen vinku apinan, itse valitsi itselleen lelun telineestä. Näyttelyhallissa kulki apina suussa ja tietenkin pää pystyssä ja häntä sojossa. En antanut häkkiin lelua ottaa ettei tuu Hulin kaa sanomista. Kotona sitten annoin niin ei mennyt varmaan kuin 5 minuuttia kun apina oli teurastettu. Mahan kautta pehmusteet poistoon ja sitten vasta pystyi leikkimään. En ymmärrä aina näitä koirien ajatuksia....

Meidän kuulumisia taas jossakin vaiheessa lisää....

Kevättä rinnassa

2008-02-14T16:59:00.003+02:00

Nyt on muutamana päivänä ollut tosi keväiset päivät. Aurinkokin on vilahdellut. Talitintit lauloivat omaa lauluaan ja se on jotenkin sen kevään merkki. Ainut vaan että nämä hyvät kelit jää vähän käyttämättä kun samaan aikaan tuulee. Täällä on ollut nyt muutamana päivänä tosi kova tuuli. Tuntuu että mukaan lähtee kun tulee kova puuska. Mutta kelit ovat ainakin keväiseen päin.

Lauantaina käytiin Hulin kanssa juoksemassa pari starttia Varkaudessa. Ratoihin oon tosi tyytyväinen, ei olisi voinut olla sujuvampaa menoa vaikka emme tehneet tulosta.
Ekana oli agi-rata, joka näytti eka silmäyksellä että just joo...Pahoja ansoja sekä vientiä ansojen ohi. Rataan tutustuessa ei se nyt niin pahalta vaikuttanutkaan. Ainut vaan että koko rataan en kerennyt tutustua kun jäin toisia kohtia vähän pidemmäksi aikaan miettimään. Tuosta koirasta kun ei voi sanoa et se menee joka kerta samalla tavalla. Radalta otimme 10 ja yliaikaa 3,77 sekuntia. Samalta putkelta tuli kaksi kieltoa joten olisimme muuten saaneet miinus ajan. Taas tämä kartan lukija oli hättäinen. Kävin koiran "omasta mielestäni" hyvin hakemassa putkelta että saan kunnolla vietyä sitten siihen toiseen putkeen. Mutta kuinka ollakkaan, otin liian aikasin sen sivu askeleen ja koira ei mennyt putkeen. Sit siinä yritin toisen kerran laittaa niin koira oli vähän uu-moilasena et mihin pitää mennä. Tässä kohdassa putki oli A:n alla ja koiralla oli kaksi vaihtoehtoa mihin mennä, niin senkin takia en yhtään ihmettele kun Huli oli vähän sekaisin. Tällä radalla ei tehty yhtään 0-tulosta, 5-tulos oli voittajallakin.

Toinen rata oli hypäri, jonka sain mokattua heti kolmannella esteellä. Lähtö kohtana oli aita-aita ja putki. Putken vieressä oli aita houkuttimena jonne sitten Hulin ohjasin. En ottanut lähtö tilannetta niin tiukasti kuin olisi pitänyt eli oletin että kyllä se koira tulee...Muuten rata oli todella hyvän tuntuinen mennä ja yhteistyö oli hyvää. Yksi rima saatiin tällä radalla tiputettua mut sekin ihan omaa mokaa kun pitää ohjailla vaikka koira oli jo kääntynyt hypylle tulemaan.
Kisoista jäi tosi hyvä maku ja etenkin se positiivinen tunne että ehkä meistä sittenkin johonkin on :)

Positiivisesti yllätyin kun maxi 3 luokassa oli jopa 3 schapea ja medi 2 luokassa yksi schape. Varmaan ennätys täällä päin, varsinkin 3 luokan suhteen. Kisoissa myös reenikaveri sai sen viimeisen sijoitus nollan kakkos luokasta ja siirtyi kolmoseen. Hyvä Ilona ja Usva! Työvoitto!!!

Oikarisen kanssa ollaan jatkettu samoilla reenirintamilla. Naksuttelu on nyt ollut vähempänä kun tuntuu että aika ei riitä mihinkään. Kotitottistelua ollaan tehty ja hallilla käyty reenailemassa sitten agia. Eilen käytiin hallilla sitten tottistelemassa. Nyt sai jo otettua hieman viivettä paikallaan olossa. Mut helppoa se ei ole, tuntuu kuin koiran takamus olisi tulisilla hiilillä. Kun nyt pyritään se asentokin saamaan heti oikea eli ei mitään lonkka makuuttamista. Mut pikku hiljaa hyvä tulee...

Viime viikon agi reenit Oikarisen kanssa ei mennyt mitenkään hyvin. Keksi vaikka mitä omatakeisia suoritus tapoja esteille. Keksi putkellekkin uuden suoritus tavan. Laitoin aivan normaalisti suorasta linjasta putkeen niin hää aatteli sit hypätä putken päälle. Siinä seisoi tovin ja heilutteli vain häntäänsä ilkikurinen ilme naamalla et "kato mitä keksin, tän voi näinkin suorittaa". Eipä siinä muuta oikein voinut tehä kun vain nauraa : D Aidatkin oli ihan uusi ilmestys, nekin voi suorittaa siivekkeessä olevista rei'istä. Reenin jälkeen jäi vähän olo et oonko mie koiralle ees mitään opettanut...Mut koiralla oli kivaa. Schape ei kyllä sovi huumorintajuttomalle immeiselle, niin kuin "tuottaja" mainitsi. Mut olisihan se tylsää jos koira tekisi aina kaiken niinkuin sille sanoo. Reenailu muuttuisi aika tylsäksi. Väliin pitää aina saaha kunnon naurut :)

Tulevana sunnuntaina olisi mätsäri, pitää kahtoa kerkiääkö sinne lähteä. Hyvää harjoitusta se olisi Oikulle, varsinkin kun meillä ei oikein tuo juokseminen suju. Koira pitää vähän turhan hyvää kontaktia vaikka siinä tilanteessa se ei olisi välttämätöntä. Nyt on yritetty sitä hioa mut huonolta näyttää...Mut pitää vaan yrittää...

Viikonlopun reenit

2008-02-05T13:39:00.000+02:00

Lauantaina oltiin Hulin kanssa Joa:n reenikaverin reeneissä. Soili antoi taas hyviä näkökulmia ohjaukseen. En ymmärrä, miksi kaikki pitää ajatella ja tehdä niin vaikeaksi... Putki ansa mitä pelkäsin, niin koira ei edes koko putkea hakenut saati edes vilkaissut. Oli tosi antoisat reenit.

Oikun kanssa otin lopuksi saman radan alkua, 5 estettä. Koira kääntyy tosi hyvin ja jollakin tavalla meidän yhteistyö on parantunut. Se lukee koko ajan paremmin käden ja kropan liikkeitä mitä aikaisemmin. Ja nyt ei koko aika mene sen lelun tavoittelemiseen. On oppinut sen verran että työ on tehtävä ekana ja sitten tulee palkka.

Eilen oltiin taas Oikarisen kanssa tokoreeneissä. Jäävit liikkeet on meidän probleema. Aikaisemmin kehuin kuinka hyvin koira jäi seisomaan liikkeestä niin nyt joudun perumaan puheet. Eilen ei onnistunut millään tavalla. Koko ajan pomppi vierellä ja yritti tavoitella lelua mikä oli kädessä. Ei tullut kunnollista kontaktia missä olisin voinut antaa käskyn ja palkata koiran. Vaihdettiin lelua "ei niin mieleiseen" niin silloin onnistui muutaman kerran mutta huonosti nekin. Nyt jatketaan kotireeniä ja siirrettään liike "valmiina" vasta halliin. En tiiä vetääkö koira siitä hepulia kun on se kiva paikka missä saa leikkiä ja tehdä kivoja esteitä... Voi kun joskus pääsisi koiran pään sisään...

Toinen murheen kryyni meillä on paikallaan olo. Viivettä palkkaukseen ei olla pystytty lisäämään yhtään. Mut toivottavasti harjoitus tekee mestarin : )
Seuraaminen menee suhteellisen hyvin mut meikäläisellä on sen paikan hakeminen tosi hankalaa. Käsi ei pysy siinä missä sen pitäisi (imutellaan vielä).
Mut onneksi saatiin edes kehuja. Meidän leikkiminen on mennyt eteenpäin. Olen sentään jotain oppinut = )

Tänään olisi taas tiedossa agireenit. Saa nähdä mitenkä nyt menee kun lauantaina sujui niin hyvin. Huomenna olisi tarkoitus lähteä ottamaan esineruutua Oikun kaa. Treffit olisi aamulla klo:9. Näinköhän sitä saa itseään ylös...

Eilen tuossa mietin mitenkä paljon on kaikenlaisia koiramenoja keväälle suunnitelmissa. Näinköhän sitä saa töistä työvuorot silleen et pääsee kaikkeen menemään. No onneksi on keksitty virkavapaus anomus jos ei työvuorot passaa. Keväälle on suunnitelmissa muutama näyttely, Hulin kisoja ja tietysti Puuparran oma koulutusviikonloppu toukokuussa. Kaiken lisäksi kummallekkin koiralle on varattu paimennuspaikat kesäksi Sinikalta. Huhtikuussa alkaa ekana kurssimaisesti ja sitten mennään kesä "pienryhmissä". Ja tietysti on omat agi- sekä tokoreenit ja pitäisi sitä hakuakin työstää eteenpäin jollakin tasolla. Paljon on suunnitelmissa heti jo alkukevääseen toimintaa. Isäntä on mielissään kun eukkoa ei kotona näy ; )

Koiramaista eloa taas...

2008-01-30T22:15:00.000+02:00

Eilen kävimme taas agireeneissä. Huliin olin todella tyytyväinen. Opettelemme uutta ohjaustyyliä ja samalla vähemmän meikäläisen äänen käyttöä mikä on erittäin vaikeaa. Minkähän takia???
Koiran liikkumiseen tällä uudella tyylillä tarvitaan enemmän varmuutta. Huligaani vähän kyselee ja ihmettelee mikä on homman nimi. Koirasta näkee et se kyllä keskittyy paremmin tekemiseen kun en oo koko ajan äänessä. Tulevana lauantaina mennään Hulin kanssa yhden reenikaverin oppeihin. Hyvä saada muiltakin kommenttia ja ohjeistusta koska ajan kuluessa oman ryhmän kamut eivät välttämättä näe enää niitä virheitä mitä siellä koheltaa.

Oikarinen oli myös mukana. Eka kerta radalla meni vähän kuuheltaessa mutta toinen kerta meni paljon, paljon paremmin. Pystyimme jopa tekemään ns. rataa kuusi estettä ilman mitään pysähdyksiä. Sylkkäritkin onnistuivat erittäin hyvin. Lopuksi otimme keinua sekä rengasta. Keinun päähän juoksu sujuu ja alastulo reenit sujuivat nyt paljon paremmin mitä edellisellä kerralla. Nyt taas pystyi antamaan enemmän keinutusta mitä aikaisemmin. Renkaalla ei ole vielä ongelmia, tulee hyvin läpi eikä yritä kiertää. Koira on kyllä hihnassa että ei pääse missään vaiheessa väärin tekemään. Nyt pitäisi ruveta työstämään niitä lähetyksiä myös renkaalla.

Illalla mietin ja pähkäilin että lähenkö ajamaan Okuun hallille ja ottamaan toko reeniä. Keskiviikkoisin hallilla on alkuillasta hyvät tavat- ryhmä ja sen jälkeen alkaa pk-tottis vuoro ilman ohjausta. No ei saanut mielenrauhaa ennenkuin laittoi kamat kasaan ja lähti vaan ajamaan Okua kohti. Huligaani jäi kotiin ja lähdettiin Oikun kaa kahdestaan. Siellä olikin muutama koira ja oli hyvää harjoitusta Oikulle. Samaan aikaan reenailtiin kentällä toisen koiran kanssa ja Oikku pystyi täysin keskittymään vaan meidän tekemiseen. Nyt ei ollut meillä kunnolla aihetta mitä tehdä koska lähtö tuli niin äkkiä. Otimme kaikkea vähäsen. Ei varmaan mikään hyvä idea koiran oppimisen kannalta mut tulipahan tehtyä. Koko ajan pelko piinaa selkärangassa että mitähän sitä saa aina yksinään reenatessaan pilattua...

Tänään käytiin pitkästä aikaa montuilla juoksuttamassa koirat. Oikku taas teki omiaan "oikkujaan" eikä meinannut tulla kyytiin kun oltiin lähtöä tekemässä. Hiimaili yksikseen eikä ollut kuulevinaankaan että tehtiin pois lähtöä.

Alla on muutama kuva nyt keppilöistä kun verkot ovat paikoillaan. Tänään sain kuvat vasta otettua. Toivotaan että myö päästäisiin nyt siihen tavoitteeseen eli toukokuussa olisi kepit kondiksessa.

Verkko hässäkät.

Herkkä hetki sohvalla.....

Viime viikon reenit

2008-01-29T10:40:00.000+02:00

Viime viikon reenit meni vähän sinne ja tänne...Huli otti kauheat kierokset kaverin uros koirasta, en kyllä tiiä miksi. Hulilla kokeiltiin kahta eri ohjaus tyyliä. Sitä perinteistä meikäläisen leijumis-ohjausta ja toisena oli tämmöinen aggressiivinen ohjaus. Koiraan tuli paljon enemmän vauhtia kun asennetta oli enemmän mukana. Ja meikäläisen pitäisi opetella juoksemaan sillä asenteella että nyt mennään ja tehdään töitä. Vaikeeta...

Oikun reenit lähti siitä liikkeelle että koira kävi suorittelemassa muutaman esteen itsekseen ja tuli vaan kysymään et mitäs nyt tehdään. Loppujen lopuksi reenit meni hyvin mutta käden liikkeiden lukua pitäisi saada vielä enemmän opetettua. Keinua ollaan joka kerta otettu hallilla. Päähän juoksu sujuu hyvin mut alastulolla teettää vielä joksikin aikaa työtä. Kyllä myö joku päivä osataan...

Nenä- tsydeemi naksuttelut jatkuu. Sekä tietysti keppi reenit. Nyt on vaan täällä ollut pakkkasia niin en ole ottanut läpijuoksutuksia hirveen monta kertaa.

Toko rintamalla yritetään Oikun kaa epätoivoisesti edistyä. Liikkeestä seisomista ollaan reenattu eli lelu lentää taakse ja mie jatkan matkaa. Sit tässä rupesi pukkaamaan pientä onkkelmaa eli Oikarinen kyttäsi miun vasenta kättä ja rupesi ennakoimaan taakse jäännillä. Siirryin namipalkkaukseen kun aivot eivät osanneet ajatella asiaa enempää että miksi koira tekee niin???? No onneksi tuli puhelu otettua Turkuun ja kerrottua asiasta. Kokeilimme Oikun kaa sitten semmoista että lelu oli oikeassa kädessä ja palkka lentää sieltä jos koira pysähtyy. Ihme homma mutta käskyn saatuaan (ilman käsimerkkiä) koira pysähtyi kuin seinään ja sain otettua askeleen eteenpäin ennenkuin lelu lenti. Kaikki neljä toistoa tällä metodialla onnistui erinomaisesti. Puhelu taas Turkuun ja innoissani kerroin että se toimii!!!! Päädyimme siihen että liian pitkään palkkaan koiraa ns.helpoista asioista ja en sitten vaikeuta niitä koiran oppimisen suhteen. Viivettä näköjään pitää joka kerralla lisätä tokoiluun. Mutta hyvä kun sekin asia nyt ratkesi.

Tänään taas mennään reenailemaan. Mielenkiinnolla odotan mitä ilta tuo taas tullessaan...

Hulinaa ja huisketta

2008-01-22T11:37:00.000+02:00

Nyt on kyllä viikon ajan pitänyt vähän turhan kiirettä. Ei ole tullut hirveästi aikaa kotona vietettyä. Viime viikon maanantaina kun tultiin kotiin, lähdin samana iltana Oikun kaa näyttelyreeneihin. Välissä valvoin kolme yötä ja perjantaina oltiin taas hallilla Oikun kaa reenailemassa. Sunnuntaina oli Okuksin mätsäri jossa olin vain juniorin kanssa. Saatiin sininen ja sijoituttiin kolmanneksi. Tuo juoksuhomma meillä vähän tökkii kun jätkä hakee kontaktii ja samalla rupeaa etutassujen nostelu. Oli meillä tietysti välissä muutama kenguruhyppy ynnä muuta sähläystä. Mut reippaasti käyttäydyttiin taas yhen kerran.

Sain Lunan sekä kotiväen myös houkuteltua mätsäriin. Reippaasti Lunakin meni hallissa eikä aristellut yhtään mut heilläkin on reenattavaa, varsinkin seisomisen suhteen. Luna ravaa nätisti mut seisominen tuottaa tuskaa. Näyttelyn jälkeen laskettiin koirat irti ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Pitäisi taas kyläillä heidän luona.

Eilen oltiin sitten toko reeneissä Oikun kaa. Päivi vähän katsoi millä tavalla mitäkin ollaan reenattu ja korjasi ja neuvoi sitten lisää. Aina oppii näköjään uutta. Leikkiminen kuulema on mennyt meillä eteenpäin, koira ei syle enää leluaan pois niinkuin joku aika sitten. Mainitsettoman henkilön takia... ; ) No onneksi sen sai korjattua. Seuraamisen paikkaa haettiin ja liikkeestä seisomista. Myös luoksetulon loppuasentoa katsottiin ja korjailtiin miun asentoa. Ihan lopuksi otettiin ruutua ja se on kuulema meillä hyvällä mallilla. En ole kuulema saanut sitä pilattua. Saatiin taas kotiläksyä.

Tänään olisi kummankin koiran agireenit tiedossa. Niistä sitten myöhemmin.

Nyt miulla on kunnon kepit millä aloittaa ihan tosissaan reenaus. Nyt kepit ovat kaksivaiheiset, vinot sekä suorat. Isäntä sai viikonlopun aikana rungon tehtyä ja eilen ostettiin sitten keppien kepit. Pitää vielä tänään laitella ne verkot niin pääsee tositoimiin. Laitan pari kuvaa systeemistä ilman verkkoja.

Agilityreissu Turkuun ja vähän pidemmällekkin

2008-01-19T12:13:00.000+02:00

Nyt on Ahvenanmaan reissu tehty, joka olikin aika rankka. Univelkaa jäi aika paljon. Meidän reissu alkoi viikko takaperin keskiviikkona. Porukoiden kyydissä pääsin Pasilaan josta matkattiin junalla Turkuun. Selvittiin ilman kummempia hässäköitä.

Torstaina iltapäivällä oli sitten Jaakon koulutusta. Tunti oli varattu Oikulle ja toinen tunti Hulille ja Lotalle puoliksi. Melkeinpä siellä kolme tuntia meni. Jaakotukselta sai taas hyviä neuvoja ja vinkkejä sekä kommentia miksi teet niin kun voisi tehdä toisinkin. Taas innolla odotetaan toukokuun koulutuksia. Saimme kyllä läksyäkin mitä pitää opetella toukokuuksi.

Perjaintai aamuna klo:8.45 lähti meidän laiva kohti Ahvenanmaata. Pikku herra kyllä käyttäytyi laivalla siihen malliin kuin olisi ennenkin viettänyt siellä aikaa. Pää ja häntä ylhäällä mentiin. Laivamatka meni sukkelasti. Pientä ihmetystä oli kanssa matkustajilla jotka eivät tienneet kisoista mitään ja kummastelivat varmaan koiramäärää. Satamasta löydettiin aika hyvin mökille. Mökki oli kyllä hieno. Olisi siellä viettänyt enemmänkin aikaa.

Lauantaina oli sitten ensimmäiset startit. Jouduttiin jo aamusta menemään koska Sessa ja Nertsu kisasivat ykkösluokassa. Meillä oli vuoro sitten iltapäivän puolella. Kaikista kolmesta startista saatiin hylly aikaiseksi. Ei kovin hyvin mennyt... Koira toimi kuin unelma mut ohjaaja oli jossain muualla kuin tekemässä rataa. Onneksi Ansku ja Sessa olivat sivussa katsomassa rataa niin sai heti palautteen mitä olisi kannattanut ottaa huomioon ohjauksessa.
Illalla päästiin yhdeksän maita lähtemään hallilta mökkiä kohti. Pitkä päivä itselle sekä koirille.

Sunnuntai aamuna oli aikainen ylös nousu. Hulin rataan tutustuminen alkoi 7.35 ja sitä ennen piti vielä mökki siivota ja kamat kasata autoon. Hyvin kerettiin kisapaikalle, oltiin klo 7.15 hallilla. Meidän viimoiselta radalta tuli myös hylly, yllätys yllätys...Laskettiin meidän kisaajien tuloksia jotka eivät olleet mitään mieltä ylentävää. Anskulla 3 starttia ja kolme hyllyä, Miulla neljä starttia ja neljä hyllyä sekä Sessalla kolme starttia ja kaksi hyllyä sekä yksi vitonen. Kymmenestä startista yhdeksän hyllyä ja yksi viitos tulos. Aika hyvä tulos saavutus meidän poppoolta :) Laivaankin kerettiin hyvin eikä eksytty matkalla.

Tulomatkalla käytiin Oikun kanssa vähän himmailemassa pitkin laivaa. Ajeltiin hissillä ja mentiin kannella rautaportaita pitkin ja jätkässä ei mikään tuntunut missään. Kyllä on helppo matkustaa Oikun kaa.

Maanantaina lähti meidän juna kohti Joensuuta. Hyvin onnistui vaihto Pasilassa ja selvisin oikeaan junaan ison kassin, häkin sekä kahden koiran kanssa. Matkustaminen oli helppoa vaikka aattelin miten Oikun kaa homma onnistuu kun tulee uusia asoita eteen. Turhaan näköjään mietiskelin tuollaisia asioita.

Yhteenveto reissusta: HAUSKAA OLI!!! Ja oppia tuli taas paljon. Kisoissa oli tosi mukava katsoa ja seurata Suomen huippujen ohjausta ja todeta että itsellään on aika paljon oppimista. Hulin tekeminen ja into siihen yllätti myös positiivisesti. Meillä oli mukana kaksi tyttöä, Lotta oli lopettanut juoksunsa vähän aikaa sitten ja Nertsu oli lopettanut juoksunsa vielä myöhemmin kuin Lotta. Huli yritti koko matkan (tilaisuuden tullen) ajan päästä Nertsun persauksiin kiinni ja esitteli niitä ihania kosiotanssi liikkeitään ja manasin jo sitä et nyt ei koira pysy radalla ja siihen ei saa minkäänlaista otetta ym... Ja sit vielä samassa mökissä ja niissä ihanissa tuoksuissa... Mut toisin kävi. Kaikesta huolimatta koira toimi todella hienosti radalla eikä ollenkaan haahuillut "tyttöjen" luokse.
Oikku myös näytti hyvän kisakoiran elkeet. Silloin kun ei tapahdu mitään, otetaan lukua häkissä. Kyllä täytyy myöntää että Hulista on ollut myös apua Oikun tottumisessa uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. Matka oli onnistunut ja matkaseura oli sieltä parhaasta päästä, A-luokkaa! Kiitos Anskulle ja Sessalle mukavasta ja hauskasta seurasta! Varmaankin ensi vuonna uudestaan vai mitenkä...Ja iso kiitos Anskulle ja Markolle vieraanvaraisuudesta!!!

Kamera oli mukana mut sitä ei tullut käytettyä...Joten matkakuvia ei saatu.
Ja nyt on meillekkin valmistumassa omat kepit. Sain isännän niitä tekemään... Niistä tulee kuvia myöhemmin.

Uusi vuosi, uudet kujeet

2008-01-01T18:13:00.000+02:00

Kaikille oikein hyvää alkanutta uutta vuotta 2008!!!
Eipä tulluna järin paljon kirjoiteltua joulukuun aikana =O.

Joulu meni hujauksessa, ei oikein huomannutkaan koko asiaa. Varmaan senkin takia juhla oli huomaamaton, kun ei ollut valkeaa joulua. Koko joulun pyhät piti plussa asteita ja sateli vettä. Kaiken lisäksi tuli tehtyä tuplavuoro töissä jouluaattona niin sekin meni siinä.

Uusi vuosi oltiin ihan kotosalla isännän kanssa kahdestaan. Vettä väkevämpääkään ei tullut otettua. Isäntä on ollut pienessä flunssan poikasessa joulusta lähtien ja halusin seurata Oikun suhtautumista paukkeeseen, niin senkin takia ei edes suunniteltu lähtöä mihinkään.
Turhaan vähän hermoilin Oikun suhteen. Herra ei ollut moksiskaan koko räiskeestä. Ulkona touhuili entiseen malliin paukkeen keskellä ja sisällä otti ihan lokoisasti elpaa. Ei ole paukkuarka koira, ainakaan vielä tässä vaiheessa.

Ahvenanmaan reissu lähestyy, lähtö tapahtuu ensi viikon perjantaina. Torstaina käydään "¨Turus" hakemassa agilityoppia Janitalta/Jaakolta. Toivottavasti tulee sisäistettyä oppia...Ahvenanmaan reissun jälkeen onkin sitten mätsäri Okussa. Sinne ollaan menossa hakemaan kehäoppia.

Joulun aikaan meillä oli koulutustaukoa, ei otettu mitään. Nyt vaivaa huono omatunto sen takia... Mut toisaalta välillä pitää taukoa pitää. Taukojen lomassa on nyt sitten ahkeraan käytetty koiria montuilla juoksemassa. Kumpikin nauttii siellä juoksemisesta. Hullun kiilto silmissä painavat rinteitä ylös ja alas menemään. Oikulla sattuu aina pieniä kömmähyksiä. Jalat ei pysy aina vauhdin mukana. Mut onneksi tilanteista on aina selvinnyt pienellä säikähdyksellä.
Kuulumisia taas kirjoitellaan...

Joulukuun hyvällä puolella

2007-12-11T14:51:00.000+02:00

No nyt on jäänyt vähän tää blogin päivittely. Paljon on tapahtunut ja paljon unohdan varmaan kirjoittaakin.
Hulin kanssa ollaan noutohommien kanssa taisteltu. Lähinnä sen vauhdin kanssa sekä luovutus. Ulkona en ole nyt uskaltanut heitellä, kun aika liukas tuo meidän pihamaa. Luovutuksessa on myös pientä epävarmuutta. Kapula suussa ei vain voi istua viereen. Nätisti tulee sivulle kapulan kanssa mut ennen istumista tiputtaa. Nyt ollaan reenattu pelkkää pitoa sivulla ja välistä oon heitellyt kapulaa leikinomaisesti sisällä. Paikat vaan kolisee aika ilkeästi :) Sitten ollaan myös Hulsalle naksuteltu huvin vuoksi lähinnä.

Agilityä ollaan myös reenailtu uudessa hallissa. Viikko takaperin käytiin reenaamassa kontakteja ihan kunnolla, kun oli kisat tiedossa. No siellä kontaktit oli hyvät, puomilla pientä himmailua(alasmeno) mut A:n kontakti(alasmeno) oli nopea ja pysähtyi oikeaan kohtaan. Hyvillä mielin lähdin reeneistä.
Mut 6.12 oltiin agikisoissa joissa kontaktit meni aivan perseelleen. Tuntui kuin koira ei olisi ikinä tiennyt miten esteellä toimitaan. Kaikki A:n alasmeno kontaktit jätti ottamatta, puolesta välistä loikittiin pois. Puomin otti mut ei A:ta. Vähänkö kiehutti takaraivossa. Eli palaamme taas yhden kerran taaksepäin kontakti opettelussa. Kisoissa tuloksena 10 ja kaksi hylsyä. Ei taideta saada niitä tarvittavia nollia kasaan SM-kisoihin. Vähän epätoivoiselta vaikuttaa. Mut kova meillä tulee olemaan yritys...

Oikun kanssa jatketaan samoilla koulutuslinjoilla. Ollaan naksuteltu alustaa jos saisin Oikusta "varman" kontakti koiran. Lähellä olo reeniä ollaan myös tehty ja niitä noutoreenejä. Agia ollaan myös kovasti yritetty reenata. Tänään on tarkoitus lähteä pelkästään Oikun kaa hallille reenailemaan putkea ja keinua. Putken pimeät kulmat ei mene sillä tavalla kuin haluaisin. Koiralle ei oikein ole vielä selvää miten homma toimii joten siihen nyt myös panostamme. Mut kirjoittelen myöhemmin miten meidän reenit meni.

Reenejä ja reenejä...

2007-11-26T23:39:00.000+02:00

Nyt ollaan kovasti yritetty reenailla. Kahtena lauantaina ollaan käyty Okussa agilityä reenailemassa. Ja plus tietysti kovat toko harkat kotona :) Omasta mielestä ollaan Oikun kaa hyvin edistytty agilityssä...Eteen lähetyksinä menee jopa kolme aitaa, JEEEE!!! Otettiin myös parin aidan hypyt takaa kierrolla sekä putkeen lähettäminen pimeästä kulmasta. Kierrot sujui OK mut tuo putki homma ei oikein suju. Pitää taas yhden kerran katsoa agility dvd ja yrittää ottaa oppia. Dvd on varmaan kohta puhki katsottu, niin monta kertaa sitä on tullut katsottua. Mut tuo pentu on kyllä uskomaton, sillä on älytön tekemisen into ja tarmo. Itellään on kyllä opettelu tuon lelu palkkauksen suhteen. No toivottavasti saadaan siihen myös oppia sitten tammikuussa.

Hulin kanssa myös reenailtiin. En tiiä mikä koiralla oli mut koko ajan paukutti radalla. Muutenkin sen korvat tuntui olevan jossain muualla kuin agilityssä. Villi veikkaus et kentällä oli käynyt juoksuinen daami. Lämppäri lenkilläkin huuhaili eikä kuunnellut mitään. Nenä maassa touhotti menemään. Välistä veto onnistui todella huonosti, koira pysähtyi aitojen väliin kommentoimaan eikä millään meinannut tulla. Varmaan dementia iskenyt meidän vanhukseen.

Mut sepä koirista. Meillä on edelleenkin lunta vaikka vaikutti vähän siltä et olisivat sulamassa pois. Toivottavasti pysyvät nyt jouluun asti että olisi kunnon valkoinen joulu. Joulu kyllä tekee tuloaan vähän liian nopeasti. Aatella mikä stressi pitää immeisen ottaa yhdestä joulusta. Pitää siivota, leipoa, ostaa lahjoja, laittaa joulukortit ym...Kun oisi kaukaa viisas ja tekisi jo nyt näitä asioita eikä viimeisenä päivänä mut itseni tuntien, kaikki jää viime tippaan. Mut mikäpä kiire tässä valmiissa maailmassa.
Palaillaan...

Mätsäri takana

2007-11-16T10:53:00.000+02:00

Viime viikon sunnuntaina käväistiin mätsärissä. Päivä oli pitkä, tuntui kuin olisi ollut virallisessa näyttelyssä. Ei ihme jos päivä venyi kun pentuluokkaan oli ilmoittautunut yli 30 pentua. Tuomari juoksutti aika paljon ja tutki myös pitkään. Koiralle tuo oli erittäin hyvä reeni.

Ekana mentiin Oikun kanssa kehään. Seisominen onnistui suht hyvin mut sit tämä juoksu puoli...Koira roikku välillä hihnassa kiinni, miun ranteessa ja hyppi ja pomppi kuin aropupu. Mut kuitenkin koiralla oli hauskaa ja niin varmaan yleisölläkin. Jollakin tavalla onnistuttiin saamaan punainen nauha.

Sitten oli Lunan vuoro. Sari jallitti Lunan esityksen miulle. Lunan kanssa juokseminen onnistui hyvin mut sit tämä seisominen oli jo toinen juttu. Siinä oli pientä malttamattomuutta mistä tuomarikin sanoi. Mutta Lunallakin heilui häntä koko ajan ja näki että silläkin oli hauskaa. Luna sai sinisen nauhan.

Ekana meni sinisen nauhan saaneet kehään josta tuomari sijoitti neljä. Lunan kanssa sijoituttiin toiseksi. Tuomari tykkäsi tosi paljon Lunan iloisuudesta ja koiran "huumorista". Oikun kanssa punaisten isossa kehässä ei sijoituttu. Mut kummalleekkaan koiralle ei tullut paniikkia vaikka paljon oli koiria ympärillä ja esiintyivät hännät heiluen.

Osallistuttiin vielä parikilpailuun. Valjakko oli ainut pentukoirapari ja voi vain kuvitella minkä näköistä meidän meno oli muiden rinnalla. Hyvin onnistui juokseminen ja seisominen vaikka pientä leikkimistä oli havaittavissa koirissa. Parikilpailussa ei sijoitusta mut saatiin SYMPPIS-pari palkinto. Tuomarit ihastelivat millaisia ilopillereitä koirat ovat ja sanoivat vielä että yrittäkää säilyttää koirat noin iloisina. Isännältä kuulin et oli kuulema aika hassun näköistä meidän meno ollut...:)

Koulutusrintamalla jatketaan edelleen samoilla rintamilla. Sinne ei uutta. Ja vihdoinkin meillekkin satoi lunta joka näillä näkymin olisi sitten pysyvää. Kyllä on ollut paljon helpompaa pitää huusholli siistinä kun on lunta.

Toinen meidän koiraseuroista sai hallin vuokrattua joten nyt onnistuu meidän talvireenaaminen paljon paremmin. Hallin talkoot ovat joulukuun alussa ja ensimmäiset mätsärit suunniteltiin tammikuulle. Ja nyt ei oo niin pitkä matka reenipaikalle.

Mut palailen taas asiaan kun jotain uutta sattuu ja tapahtuu...

Lopultakin kuvia...

2007-11-06T21:00:00.000+02:00

Paholaisen silmät...

Tylsää

Tyttökamu Luna.

Paimennuskamut kataloni Nova ja "minipossu" Barbi
Rinsessat Lotta ja Riesu

Komea mies Lasse

Luvatut kuvat

2007-11-05T18:41:00.000+02:00

Joo nyt ei kyllä niitä kuvia tule vaikka otsikko niin sanoo...#%..!!!???
Yritän huomenna uudelleen, näköjään tää systeemi temppuilee...

Marraskuu alkoi

2007-11-05T18:19:00.000+02:00

Marraskuu on jo hyvällä alulla. Täällä on pakkasia riittänyt mut lunta ei oo vaan näkynyt. Kumma juttu. Yleensä tähän aikaan on jo satanut ensilumi. No kyllä sitä varmaan tulee jossakin vaiheessa.

Joulukin tekee pikku hiljaa tuloaan. Kaupoissa ja mainoksissa sen huomaa. Joka vuosi aloittavat entistä aikaisemmin mainonnan. Tämän vuoden joulu meneekin sitten töissä.

Koirien kanssa ollaan touhuiltu jotain pientä. Tokoa ollaan tehty jonkun verran, huonekaluja ollaan kierrelty ja ollaan myös naksuteltu. Eilen oltiin Oikun kanssa hakuilemassa, Huli jäi kotiin. Tehtiin kolme hajua joista viimeinen oli kaikkein paras. Rohkeasti jätkä meni epämääräisen kasan luokse (käytetään reeneissä maastokuvioituja kankaan paloja). Joka kerta maalimiehet oli tosi mukavia, ainakin koiran häntä heilui siihen malliin kun löysi ukon. Parin viikon päästä olisi uudet reenit. Hulikin varmaan pääsee sitten mukaan.

Tulevana sunnuntaina olisi Oikun eka näyttely. Toivotaan nyt että Luna ja Sari myös tulevat. Lunaakin olisi pitänyt käydä treffaamassa mut kyllä on pitänyt aika kiirettä. Yritän laittaa muutaman kuvan, tosin vanhoja. Mut kuitenkin.

Viikonloppu takana

2007-10-30T17:56:00.000+02:00

Nyt on Lahden näyttely takana päin joka oli meidän tämän vuoden viimeinen näyttely. Rankkoja reissuja, ei voi muuta sanoa... Lahdessa oli arvostelemassa hollantilainen erkkarituomari John Wauben. Huli sai ERIn ja oli kilpailuluokan neljäs. PU sijoitusta ei tullut. Mut ilonaiheita oli paljon. Hulin jälkeläiset menestyivät hyvin. Lasse oli PU1 ja VSP, Hile PU3 ja Riesu PN2. Milli ja Senni saivat ERIn mut kilpailuluokan tuloksia en muista. Lumikuono kasvattaja ryhmä oli ROP joten jouduimme vielä jäämään isoon kehään. Tuttuun tapaan tuomari vaan vilkaisi ja jatkoi matkaa. Joten ei sieltä sijoitusta.

Matkasta selvittiin hyvin. Oikkukin pärjäsi hyvin. Nyt oltiin vähän isommassa näyttelyssä ja hulinaa enemmän ympärillä. Poika ei välittänyt ollenkaan meiningeistä. Nukkuminenkin onnistui kovalla penkillä kehää seuratessani.

Oikun kaa ollaan nyt enemmän panostettu tähän naksutteluun ja epätoivoisesti yritän myös sille opettaa sivulla oloa. Nyt selvisi syy siihen miksi Oikku väistelee välillä minua, kiitos meikäläisen kumartelujen. Kiitos Anskulle kun katsoit meidän sivu-reeniä Lahdessa. Jonkun verran ollaan myös otettu agilityn ohjaus reeniä. Nyt sain uuden videon mistä sai taas uusia vinkkejä kouluttamiseen. Ainut vaan et esteitä ja tiloja joutuu vähän soveltamaan.

Joo mut nyt pitää rientää. Kotityöt kutsuvat...

Agilitykisat

2007-10-25T10:48:00.000+03:00

Lauantaina käytiin Hulin kanssa agi-kisoissa. Tuloksena hylly ja 5. Kumpikin olivat aivan meikäläisen mokia. Koira toimi ja vauhtiakin oli hyvin. Eka radalla hylly koska ohjasin perseelleen ja sinnehän se koira meni minne ohjasinkin. Rintamasuunta ja käsi kohti väärää estettä. Toisella radalla vitonen (kielto) siitä kun en antanut tilaa hypylle ja juoksentelin miten sattuu minkä takia koira oli vähän ihmeissään mitäs tää pyöritys nyt on. Mut kontakteihin oon tyytyväinen. Nyt kun saisi nuo kontaktit pysyymään tuolla tavalla.
Meidän kisat meinasi jäädä väliin kun torstain reeneissä Huli ekalla hypyllä ulahti ja juoksenteli häntä alhaalla ja selkä matalana kentällä. Siihen loppui reeni. Hieroja oli jo onneksi tilattu perjantaille. Silja hieroi ja sanoi et ei voi kisa kieltoo antaa kun kunnon jumitus paikkaa ei löytynyt. Epäili et pentu on juossut nivuseen koska toisella puolella nivusen kohdassa oli ihonalainen muljauskohta. Hierotuksen jälkeen Huli oli kuin uusi koira. Häntä kieppui ja riemuissaan hyppi ja juoksenteli.

Oikun tyttökaveria myös nähtiin kisoissa eli Luna ja Sari olivat tutustumassa lajiin. Uskomattoman reipas pentu. Maneesin sisällä häntä vähän laski ja ihmetteli menoa mut nopeasti kyllä palautui entiselleen hännän heiluttajaksi. Katsomossakin asettui aloilleen ja katseli meininkiä. Isänpäivänä on tarkoitus mennä pentujen kanssa mätsäriin. Päätettiin Sarin kanssa ilmoittaa myös pentuset pari kilpailuun. Saa nähä mitähän siitäkin hommasta tulee :)

Perjantaina startataan kohti Lahtea näyttelyyn. Oikku lähtee turistina mukaan. Oppii jo nuorella iällä matkustamaan ja elämän menoon. Lahti onkin meidän viimeinen näytelmä tälle vuodelle. Ansku on myös tulossa paikalle ja paneudutaan Oikun sivulle tulo reeniin. En ymmärrä miten se voi olla niin vaikeaa. Nyt ollaan viikko naksuteltu pallokepille tai keppipallolle. Yritetään sitä hyödyntää sivulle tulossa.

Mut kirjoittelen taas kuhan jotain maata mullistavaa tapahtuu :)

Pitkästä aikaa

2007-10-17T09:10:00.000+03:00

Siitä on taas tovi kulunut viimeksi käynyt kirjoittelemassa. Viime viikon torstaina oltiin Hulin kanssa agi reeneissä. Ihan hyvin meni mut joku siitä jäi uupumaan. Ohjauksellisesti en ollut oikein tyytyväinen. Koiran loikisti näkyi että ohjaus "hiukan" myöhässä. Mut jos tuo ohjaus rupeaisi jossakin vaiheessa kulkemaan. Mut hyvä uutinen on, et reenikaveri kävi lauantaina Kajaanissa kisoissa ja tuli takaisin nollavoiton kera. Onnittelut vielä Jodille ja Päiville! Ei myö ihan huonossa ryhmässä reenata.

Oikun kaa käytiin perjantaina treffaamassa toista schape pentua, 4kk, joka asustelee joensuussa. Luna on lähtöisin Anjalta Nalle-Haukun kennelistä. Tosi reipas pentu. Ei kyllä arastellut vierasta ihmistä ja heti Oikun kaa leikit kävivät yksiin. Kyllä juoksivat pihalla ihan antaumuksella. Nyt pitää yrittää saada sovittua uudet treffit kuhan nää työkiireet vähän helpottavat. Kuvia, huonoja sellaisia, otin tapaamisesta. Laitan tänne kuhan kerkiän. Ei noista ikiliikkujista saanut hyviä kuvia.

Oikulle on nyt naksuteltu alustaa. Hyvin on jätkä hokassut homman nimen mut epävarmuutta on tekemisessä. Huomenna Oikkukin pääse agi reeneihin. Sen kaa pitää yrittää ottaa ohjaus- teeman mukaan koulutussessio. Saa nähä miten onnistuu.
Mut nyt pitää ruveta valmistumaan töihin lähtöön.

Lampaita ja uuhia

2007-10-10T10:18:00.000+03:00

Eilen oli sitten tämän vuoden viimeinen paimennus kerta. Ensi vuonna aloitellaan toukokuun alussa. Tulevana viikonloppuna olisi paimennus viikonloppu mut eihän sinne pääse kun on töitä. Olisi ollut mielenkiintoista olla seuraamassa ja imemässä oppia.

Tällä kertaa pääsi Hulikin mukaan, loppu kesästä käytiin vain Oikun kaa. Meille on Hulin kanssa sanottu et sillä ei oo paimennusvaistoa ja ikinä siitä ei voi tulla lammaspaimenta. Mut aattelin kokeilla vielä yhen kerran jos siltä kumminkin löytyisi pieni vaisto.

Sinikka kävi hakemassa lampaat pellolle ja ruvettiin touhuamaan. Kävin Hulsan autosta ja pidin koiran koko ajan kiinni ettei pääse oman mielen mukaan lampaiden luokse. Vidi, tyttö-bortsu, oli meidän apukoirana. Aattelin jo siinä et hommasta ei tuu mitään, et se vaan kahtelee ja nykii tytön tykö. Mut toisin kävi. Huli oli tosi innoissaan lampaista. Lauman takana ajoi niitä ja yritti pitää laumaa kasassa. Laitettiin sitten Huli liinaan ja aloiteltiin hieman vauhdin hakua toimintaan eli meillä vauhdin hiljentämistä. Rauhoitettiin tilanne maahan käskyllä ja sitten vasta homma jatkui. Hyvin Huli lähti kiertämään mut ei tehnyt kunnon kaarta vaan yritti mennä nopeinta ja lyhintä reittiä. Sinikka sanoi, että työtä koira vaatii niinkuin kaikki aikuiset koirat. Mut olen tyytyväinen et sitä viettiä sieltä löytyy.

Oikulla myös otettiin pellolle lammaslauman kanssa. Oikku oli myös alussa kiinni ja sitten laskettiin irti. Kovasti jätkä myös ajoi laumaa mut hillitysti. Oikku myös keräili mukaan laumasta irtaantuneet lampaat niinkuin Hulikin. Reippaasti Oikku liikkui pellolla ja jotain hajua sillä myös oli homman toiminnasta. Vielä tarvitsee miun apua lauman liikuttamiseen mut kova sillä on yritys. Kyllä siitä vielä jotain tulee :)

Ensi kesänä on kahtena viikonloppuna monirotu paimennustapahtuma Sinikan luona. Sinne pitää yrittää itsensä änkeä. Kiitos Sinikalle kun on jaksanut opastaa ja neuvoa meitä vääränrotuisia paimennuksen saloihin. Ja tietysti kiitos Marille ja Anskulle ihanista ja toimivista koirista!

Agilityä ja hakuilua

2007-10-05T21:34:00.000+03:00

Eilen oltiin Hulin kanssa agi treeneissä. Tiukkoja käännöksiä sekä sylkkäreitä kuului reeneihin. En ymmärrä miten voi olla vaikeaa pitää käsien liike hallittuna sekä kropan asento oikein. Kädet näyttää toista ja kroppa toista. En yhtään ihmettele jos koira ei aina tiiä minne mennä ja miksi hypyt menee pitkiksi. Keppien hakemiseen oon tyytyväinen. Jonkun verran kysyi mut hyvin lähti hakemaan. A:n kontaktit onnistui hyvin mut puomin alastulon juoksi läpi ilman kontaktin ottoa. Lopuksi puomille otettiin kunnon pysäytykset et muistu hieman mieleen toivottu suoritustapa. Parin viikon päästä olisi kisat, pitkästä aikaa. Toivotaan et siellä olisi tuo puomi onkelma jo hallinnassa.

Tämä päivä menikin hakuilun merkeissä. Pääsi rääpälekkin myös touhuilemaan kun, eilen ei sit illalla jaksanut enää Oikun kaa mitään tehä. Oikun reeniin kuului nenän avaus eli ilmavainun ottaminen ja tytöt neuvoivat kuinka näen kun koira on ottanut vainun. Eka "muijaan" meni tovi ennenkuin ymmärsi mennä sen luo ja et sieltä se haju tulee. Toinen meni paremmin, hakukertojen paras nosto. Kolmas meni hieman hitaammin koska "muija" oli vähän syvemmällä metässä. Mut tyytyväinen oon koiran työskentelyyn, kun oli eka kerta. Kaikkien "muijien" kanssa leikki sitten hakuilun päätteeksi.
Hulille otettiin myös samanlainen nenän avaus. Hulilla meni enemmän jäljestyksen piikkiin. Nenä ei noussut maasta. Ja Huli on kuulema turhan itsenäinen työskentelemään :). Jälkien perässä meni takalinjalle asti ja siellä yssikseen juoksenteli eestaas. Kyllä kaikki "muijat" nousi mut ei ollut sellaista nenän toivottua käytöstä. Ensi kerralla Huli laitetaan liinaan ja lähdetään siitä sitten etenemään.

Tuossa nenän käytössä huomasi nyt nuoren ja vanhan eron. Niillä on ero kuin yöllä ja päivällä. Oikulle on otettu vain muutama pihajälki aktiviteetiksi joten nenää ei ole ehdollistettu sinne maan tasalle. Kun Oikku pääsi metsään niin enemmän se otti hajuja ilmasta kuin maasta. Jonkin verran nuuhki maata mut paljon vähemmän kuin Huli. Mut kaikki "muijat" Oikulla nousi ilmavainusta.
Hulin päästessä metsään sillä oli nenä melkeinpä koko ajan maassa ja se etsi jälkeä. Sen takia Huli haahuili takalinjalla koska siellä oli ollut immeisiä piilossa ja sinne meni aika hyvin jälkeä. Hulsalla on otettu jälkeä, jopa siihen asti et se merkkaa kepit jäljellä. Varmaan nyt Oikun nenä ehdollistetaan ekana tuohon ilmavainuun ja sitten jatketaan jäljen työstämistä.

Mut siinäpä taas meidän kuulumisia.

Muutama kuva

2007-10-04T10:18:00.000+03:00

Epätoivoisia poseerauskuvia Oikusta.

Elokuinen auringonlasku Höytiäsellä.

Kesäloma kuvia Yyteristä.

Aloitus...

2007-10-03T23:19:00.000+03:00

Jospa sitä nyt saisi tehtyä tämän asian jota oon jo pitkään meinannut. Kait sitä on vaan niin saamaton. Blogin tarkoituksena on kertoilla meidän tekemisistä. Tarkemmin sanottuna kahden schape pojan tekemisistä.

Viime viikonloppu meni schape erkkarissa Hyvinkäällä. Pitkästä aikaa näki taas paljon schapeja. Tai no, olihan siellä Tanskan maallakin niitä aika paljon. Oikku poika oli turistina mukana, kun ei tuo ikä vielä riittänyt osallistumaan näyttelyyn. Lauantaina saavuttiin Hyvinkäälle ja oltiin hotellissa yötä. Huli on ollut muutaman kerran hotellissa mutta Oikulle se oli vasta eka kerta. Hyvin osasi poika käyttäytyä hotellissa. Ei kuulunut mitään vinkumisia kun jäivät kahdestaan huoneeseen. Huli on varmaan näyttänyt mallia et otetaan vaan iisisti, sieltä ne kohta tulee takaisin.

Sunnuntaina oli sitten näyttelypäivä. Oikun meno hallissa oli erittäin reipasta. Häntä ylhäällä eikä minkäänlaisia paniikki tilanteita tullut. Mukavaa oli myös pitkästä aikaa nähdä Oikun velipoika Mortti. Mortti varmaan pelasti Oikun päivän kun sai leikkikaverin. Muuten Oikulla olisi varmaan ollut tylsä päivä. Hulilla meni näyttely hyvin, PU3. Tulokseen oon tyytyväinen.

Eilen käytiin pitkästä aikaa hiekkamontuilla juoksuttamassa koirat. Pikku rääpäle rupesi jo väsymään muutaman ylämäki juoksutuksen jälkeen. Huli jaksoi kummasti juosta vaikka viime käynnistä on aikaa. Tänään olisi Hulin agitreenit. Sen jälkeen pitäisi vielä yrittää jaksaa ottaa jotain Oikunkin kanssa.

Ensi viikolla meillä on aika paimennus oppiin Sinikan luokse. Hulikin pääsee tällä kertaa mukaan. Edellisestä käynnistä onkin vierähtänyt melkein kuukausi. Tää työ vähän haittaa harrastamista :) Ensi viikon käynti Sinikan luona onkin viimeinen tälle syksylle. Lampaidenkin pitää päästä jossain vaiheessa lepäilemään. Ensi keväänä sitten jatketaan siltä saralta.

Yritän käydä kirjoittelemassa tänne ahkerasti. Toivottavasti.